Joulusukkia kerrakseen

Innostuin tässä joulua odotellessa tekemään joulusukat perheemme jäsenille. Päivänsäteelle on omansa, minulle ja miehelleni omani. Ne ripustettiin heti niiden valmistuttua marraskuussa paikoilleen. Jouluaattoaamuna niihin tulee jokaiselle pieni yllätys.

Tein sukkiin kaavan muokaten hiukan tästä blogista löytynyttä kaavaa. Suoristin yläreunan, jotta se olisi helpompi ommella ja tein erillisen kaavan yläreunukselle.
Sukkiin löytyy kaavoja pilvin pimein, googlaa vain "christmas stocking" ja löydät varmasti mieleisen kaavan ja kuvista ideoita toteutukseen.
Itse innostuin niin paljon, että ompelin myös kaveriporukan muksuille omat sukat. Näihin laitettiin pikkujouluissa lapsille pienet pikkujouluyllätykset.

Näissäkin sukissa on nimet, mutta koska en voi kavereiden lasten nimiä lupaa kysymättä paljastaa, on kuva otettu niin, että nimet eivät näy. 

Muutama vinkki sukkien ompeluun. Jos teet huovasta, niin leikkaa lopuksi suurin osa saumavarasta pois. Muissa kankaissa riittää aukileikkaukset saumanvaraan. Reunusta kiinnittäessä pitää laittaa reunuksen oikea puoli sukan nurjaa puolta vasten, jotta reunus kääntyy oikein päin. 

Jos teet kirjonnan itse sukkaan, etkä reunukseen, niin kannattaa kirjoa ennen kuin ompelee sukan. 

Kovin pörröisiin materiaaleihin (esim. fleece tai vakosametti) on vaikea saada jäämään merkkejä, jotka ovat kirjonnassa tärkeintä. Mutta huom! Vaikeaa, ei mahdotonta!

Reippahasti käypi askeleet!!!

Todella reippaasti on käyneet askeleet täällä ja tämän äidin hommat on olleet hyvin kiireiset. Rakastan joulua, se on suosikkini vuoden juhlista, mutta auttamatta se tarkoittaa myös sitä, että teen ja touhuan niin paljon, että aikaa niiden tulosten raportoimiselle on sitten vähemmän. Nyt olen muutenkin keskittynyt joulukortin tekemiseen ja sen kuvaa en vielä halua täällä julkaista, koska moni tuttu, joka joulukortin saa, lukee myös tätä blogia. 

Mutta jotain esiteltävääkin sentään on! Sain tänään valmiiksi Päivänsäteen päiväkodin tädeille joululahjat. Idea oli monille tuttu lumiukkosoppa, mutta koska kyseinen nimitys kuulostaa minun korvaani brutaalilta, vaihdoin nimeksi Pakkassoppa. Idea tässä on sellainen, että jonkinlaiseen kauniiseen pakettiin pakataan annospussi kaakaojauhetta, karkkitanko ja (mini)vaahtokarkkeja. Me laitoimme lisäksi Päivänsäteen leipomia ja koristelemia piparkakkuja. 

Lisäksi lahjan mukaan laitetaan runomuodossa ohjeet pakkassopan (tai lumiukkosopan) valmistamiseen. Runosta löytyy pienellä googlailulla monta versiota, mutta laitan tähän sen, jota minä käytin. 

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

pakkassoppa tää mieltäsi piristää!

Ensin kuumaan veteen liemi keittele, 

ja kuivatut lumipallot sekaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon 

kävelykepillä sekoittele. 

Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä!

Purkit on tehty maitotölkkikaavalla, joita myös löytää pilvin pimein, kun vaan googlailee. 

Kaikki liimaukset hoidin teipeillä. Yläreunasta suljin purkit kaksipuolisella teipillä, jolloin sain kiinitettyä samalla vaivalla koristeeksi satiininauhan.

Pipareita leivoimme itsenäisyyspäivänä. Se on meille perinne. Menemme Päivänsäteen kanssa äitini luokse, jossa odottaa äiti ja hänen valmiiksi tekemänsä isoäitini perintöreseptin mukaan valmistettu piparkakkuresepti. Tänä vuonna Päivänsäde teki tarhan tädeille omat piparit, jotta saatiin myös pikkuneidin kädenjälki lahjoihin. 

Itsetehtyjä joulupalloja

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minä olen jouluihminen henkeen ja vereen. Siitä huolimatta, ettei joulua meillä sen kristillisessä merkityksessä juhlita. Meillä keskitytään juhlimaan vuoden pimeintä yötä, talvipäivän seisausta. Vaikkakaan se ei ihan jouluun osu, niin tarpeeksi lähelle, ja jouluna on sitten vapaata ja aikaa rentoutua. 

Meidän jouluperinteet kuitenkin on niitä kaikille tuttuja, yhdistelmiä pakanallista alkuperää olevista perinteistä ja myös kristillistä (joululahjat :D). Tontut ja joulupukki meillä vierailee, on joulukuusi (jonka alkuperä on muuten pakanallisissa perinteissä, tiesittekös sitä!) ja joulukoristeita. Enkelit ja seimet sun muut puuttuu. Joulukuuseen laitan mieluummin latvalumihiutaleen kuin latvatähden. 

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen esittelen taas tekemiäni joulukoristeita. Tässä itsetehtyjä joulupalloja. 

Nämä ensimmäiset on märkähuovutettu ja niiden kuivuttua olen kirjonut huopuneen pinnan päälle. 

Tällaisiin palloihin tarvitset styrox- tai muovipalloja (ei massapalloja!!!) ja huovutusvillaa sekä kirjontalankoja. Minulla oli helmilankaa ja Novitan Gold ja Silver -lankoja. 

Lisäksi huovutkseen kuumaa vettä (niin kuumaa, kuin kädet kestää), mäntysuopaa ja saippuaa (esim. marseille). 

Huovutus on simppeliä. Ensin asetetaan pallon ympärille villaa niin, että sen kuidut menevät eri kerroksissa eri suuntiin. Kastele palloa varovasti kuumalla vedellä, hiero käsiisi saippuaa ja aluksi vain puristele palloa kevyesti käsissäsi. Lisää varovasti vettä ja saippuaa. Kuumuus saa villakuidun suomut aukeamaan ja ne tarttuvat toisiinsa, tämä on sitä huopumista. Kun villa alkaa olla kiinteää, voit käyttää vettä ronskimmin ja alkaa hieroa palloa. Mitä kauemmin jaksat hieroa, sitä tasaisemman ja karvattomamman pinnan saat. Kun olet tyytväinen huopumisasteeseen, huuhtele pallo vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä. Viimeisenä kylmähuuhtelu, tämä sulkee villan suomut. 

Jätä pallo kuivumaan. Kuivuneeseen palloon voi kirjoa haluamiaan kuvioita, tai koristella vaikka erilaisin nauhoin. Kirjonta ideoita löytyy netistäkin, tai sitten voi käyttää kirjastoa. 

Tässä on samaan palloon laitettu kaksi eri nauhaa. Kiinnitys nuppineulalla, jolloin nauhan pystyy vaihtamaan. Varovainen liimaus tai kiinniompelu on myös mahdollista. 

Sitten vielä kankaalla päällystetty styroxpallo. Tähän palloon sain idean Askartelun pikkujättiläinen -kirjasta. 

Tarvikkeet: Isohko styroxpallo (tässä halkaisija n. 10 cm). Pienemmästäkin voi toki tehdä, mutta mitä pienempi, sen vaikeammaksi menee. Lisäksi jouluista kangasta ja koristenauhaa. 

Toteutus: Jaa pallo 6 samankokoiseen sektorin ja merkkaa niiden rajat tussilla (ts. piirrä viivat). Tee veitsellä (ihan ruokailuveitsi riittää) viillokset viivojen koko pituudelta. Tee tarpeeksi syvät viillokset. 

Leikkaa kankaasta sektorien kokoa hieman isompia paloja, "saumavaraa" 0,5 - 1 cm. Aseta kangaspala sektorin päälle ja painele "saumavara" veitsen avulla varovaisesti viillokseen. Etene näin sektori sektorilta, kunnes kaikki on peitetty. Lopuksi liimaa koristenauhaa saumakohtien päälle, näin myös mahdolliset epäsiistit kohdat jäävät peittoon. 

Uusi toiminto!

Ajattelin tässä pikaisesti mainostaa, että lisäsin uuden toiminnon. Nyt voit ihan pikaisesti, rasti ruutuun -menetelmällä, kertoa mielipiteesi tekeleistäni, vinkeistäni ja kirjoituksistani. 
Vaihtoehdot on "Aivan ihana", "Ihan kiva" ja "Ei minun makuuni" ja mielipiteensä päässee esittämään ihan anonyymisti (en ole vielä kokeillut...). 

Itse tehtyjä joulukortteja

Tällainen jouluihminen (jouluhullu sanoisi mieheni) kuin minä alkaa miettiä joulujuttuja ja ideoita jo kesällä. Tämänkin vuoden joulukortit on olleet suunnitteilla jo elokuustaja suunnitelma on muuttunutkin matkan varrella.

Minulla on ollut tapana tehdä joulukortit itse ja panostaa niihin todella. Minulta on kyselty, miten jaksan niitä vääntää. No, minä nautin aivan suunnattomasti niiden tekemisestä. Illan hämärä, muutama kynttilä, työpöydän valo toki päällä, että näkee jotain tehdä. Joululauluja (rrrrakastan wanhaa amerikkalaista swing-tyyppistä joulumusiikkia, tyyliin Sinatra, Nat King Cole, Bing Crosby) ja kuumaa glögiä siinä vieressä. Mukavaa askartelua, kimallusta ja helmiäisen hohtoa. Täydellisen tunnelmallinen joulunodotusilta.

Tykkään myös pitää korttini salaisuutena, joten nyt julkaisen tässä muutaman edellisvuoden kortin. Panostus on vähän vähentynyt sitten Päivänsäteen syntymän, ja nykyään suunnittelen mallin, joka on nopeasti toteutettavissa. Esimerkiksi viime vuoden korttiin piirsin alkuperäisen kuusen muutamaa netistä löytynyttä kuvaa inspiraationa käyttäen, mutta korttiin tulevien kuusien kanssa sai kopiokone laulaa. Tässä kortit jouluilta  2006, 2007, 2009, 2010, 2011 ja 2012 (vuoden 2008 kortista ei jostain syystä löydy kuvaa, enkä edes muista yhtään, mitä silloin tein...). 

2006: Paperimassasta tehty itse paperia, massan joukossa hiukan metallihohtokullan tai hopean väristä kangasväriä ja hopeisen kanssa myös sinistä. Vielä märkään korttiin on kevyesti paineltu jouluisesta servetistä leikattu kuva, vain se kuvakerros servetistä. 

2007: Neulahuovutettu sydän, jonka saa kortista irti koristeeksi. Pohjana vain yksinkertainen kermanvalkoinen kartonkikortti. 

2009: Valkoiselle kartongille muotoon leikattu ja liimattu sinistä kuitukankaan tyyppistä kimallepaperia. Päälle painettu poro. Poron malli on törkeästi kopioitu erään leimasimen mallista, mutta kun se oli täydellinen, eikä sitä saanut sabluunana. Lisäksi leimattu teksti "Hyvää joulua"

2010:  Helmiäispunaiselle kartonkipohjalle liimattu joululaulun nuottikuvioidusta lahjapaperista suorakaide, jonka päälle on käsin piirretty tussilla kranssi ja siveltimellä maalattu marjat. (Näissä sitten meni muuten aikaa, mutta odotin tuolloin Päivänsädettä, ja kunto ei ollut paras mahdollinen, sairauslomilla oli aikaa tehdä :P). 

2011: Helmiäiskuparinväriselle korttipohjalle liimattu kermanvärinen suorakaide, johon on tussilla piirretty oksa ja skräppäyspaperista leikattu joulupallo liimattu ikään kuin roikkumaan oksasta. 

2012: Helmiäisruskealle korttipohjalle liimattu ensin suorakaide kuviollisesta skräppäyspaperista, sen päälle maitokahvin väriselle paperille tulostettu ruskea filigraanikuusi. Helmenpuolikkaissa oli valmiina tasaisella puolella tarra, jonka avulla ne sai helposti liimattua. 

Olen tässä nyt hyvin pääpiirteittäin kertonut, miten nuo on tehty. En ole mikään mestariaskartelija, ja mihinkään ei ole mitään ihmeellisiä tekniikoita käytetty. Jos joku malli innostaa ja jäit miettimään, miten joku juttu on toteutettu, niin laita viestiä tai jätä kommenttia, niin avaan kyseisen kortin valmistusta lisää. 

Sekalaista höpinää

Päätinpä pitkästä aikaa kirjoitella ilman mitään uutta julkaistavaa käsityötä. Niitäkin pyörii pari nurkissa, mutta kun olen mennyt asettamaan riman korkealle kuvien suhteen, niin ei enää voikaan ihan mitään vaan julkaista! Tästä minun blogistani onkin kehkeytynyt meille koko perheen harrastus, kun olen Päivänsäteen värvännyt malliksi ja mieheni valokuvaajaksi. Suurin osa näistä tämän vuoden puolella julkaistuista kuvista on mieheni käsialaa. Yksi hänen harrastuksistaan kun on valokuvaus.

Pidän tätä blogia paitsi itsekkäistä syistä arkistona omista töistä, niin myös siinä toivossa, että saan jakaa inspiraatiota, vinkkejä ja neuvoja. Kai se on se opettajaluonne minussa, joka haluaa aina olla opastamassa ja auttamassa, ja joka saa suurta iloa siitä, jos on onnistunut auttamaan jota kuta onnistumaan tai innostumaan. 

Siksipä pyydänkin, että jos teille lukijoille tulee mieleen jotain, josta haluaisitte vinkkiä, käsityötekniikkaa, johon kaipaisitte esittelyä tai muuta, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikkapa sähköpostitse. 

Koska tämä nyt on jo tällainen sillisalaattiteksti, niin lisätään loppuun vielä kirjaesittely. Itse olen jonkin sortin jouluhullu ja siksi jo mietin kovalla tohinalla joulukortteja, -koristeita ja muita. Löysin käsiini aivan mahtavan kirjan, 100 virkattua lumihiutaletta. 

Kirjan hyvä puoli ainakin minun kannaltani on se, että jokaiseen lumihiutaleeseen on paitsi sanallinen ohje, myös silmukkamerkein piirretty ohje. Minä kun hahmotan nuo piirrokset paremmin. Lisäksi kaksi erilaista tyyliä ohjeessa tukevat toisiaan. Jos jotain kohtaa ei toisesta ymmärrä, voi tarkistaa toisesta. Kätevää. 

Kirjan lumihiutaleet lisäksi näyttävät ihan oikeasti lumihiutaleilta, eivätkä pelkästään virkatuilta pitsiliinoilta. Suosittelen siis lämpimästi tätä kirjaa. 

Kisumekko ja neuletakki

Myönnetään. Koitin kovasti keksiä raflaavampaa otsikkoa, joka samalla kertoisi jotain näistä töistä, mutta eipä tullut mitään mieleeni. Mennään sitten sillä ilmeisellä. 

Tämän mekon ompelin ystäväni tytölle 3 -vuotislahjaksi. Takki tuli samaan lahjaan. Ystävän tyttö on suloinen pieni ihminen, joten halusin tehdä hänelle jotain yhtä suloisen ja söpön näköistä lahjaksi.

Pallottelin erilaisia ideoita mielessäni, enkä oikeastaan osaa sanoa, mistä juuri tämä idea sitten syntyi. Sekin jalostui kyllä matkan varrella. Alun perin ajatukseni oli tehdä kissa applikoiden yksiväriselle harmaalle kankaalle, mutta sitten kun kokeilin sitä, oli itse mekkokangas jotenkin hirmuisen ankean oloinen. Joten valmiiseen toteutettavaan ideaan valitsin ruudullisen harmaapohjaisen villakankaan. 

Kissalla on satiininauha kaulassa ja siihen on ommeltu kiinni oikea kulkunen, joka kilisee hauskasti lapsen liikkuessa. 

Neuletakki on neulottu Garnstudio DROPSin ohjeella. Lankana Novita Miami. Ainut muutos ohjeeseen oli se, että tein myös helmaan leveän helmineulekaistaleen. Napit takkiin ovat alunperin Päivänsäteelle tuunaamastani villakangastakista. 

NapiKas mekko

Viimeisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Ja ihan saa laiskuuttani tällä kertaa syyttää... Mekko ja kuvatkin on olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tosin tähän väliin on mahtunut yksi kappale keuhkputken- ja poskiontelon tulehduksia sekä aloitus uudessa työssä, joten ehkä hiukan saan noilla anteeksi.

NapiKas -mekkoon sain inspiraation jo kesällä katsoessani Project Runway -ohjelmaa, jossa siis lahjakkaat muotisuunnittelijat kilpailevat paikasta auringossa. En enää edes muista, kenen kilpailijan suunnittelema mekko se oli, josta inspiksen sain. Sen kuitenkin muistan, että siinäkin oli napit sivussa. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuikin, sillä inspiraatiomekko oli kokonaan musta ja huippumuotia aikuiselle naiselle. Tämä mekko on minun kotiateljeen räpellys omalle Päivänsäteelle. 

Jujuna mekossa on siis sivuissa olevat napit. Päivänsäteen mekossa napit ovat koristeena, itse kiinnitys tapahtuu nepparein. 

Mekkoon käy kaavaksi oikeastaan mikä tahansa A-lnjaisen mekon kaava. Suurimpaan osaan joutuu kuitenkin tekemään muokkauksen, jotta saa napituslistat sivuille. Taas kerran olin huolimaton, enkä muistanut kirjoittaa ylös lehden numeroa, josta itse otin kaavat. Sen muistan, että kyseessä oli Suuri Käsityölehti ja kirjastosta lainattu. Voisin käydä kurkkimassa, jos vielä lehden sieltä löytäisin. Sen kuitenkin muistan, että kaava oli kerrankin jopa sopivan kapea meidän neidille. 

Jouduin siis lisäämään kaavaan napituslistat ja lisäksi suoristamaan sivuja, jotta napituslistat onnistuvat nätimmin, mekon sivu kun oli hiukan muotoiltu. 

Mekossa on selässä lyhyt vetoketju mahdollistamassa pukemista, sillä en halunnut enää olkapäille nappeja laittaa. Napit on itse päällystetty, nappien kankaat ovat Eurokankaasta ja nappiaihioina käytin Prymin päällystettäviä nappeja. 

Minni-fanin pöksyt

Pikkuinen Päivänsäteemme on jo jonkin aikaa ollut iso Mikki ja Minni Hiiri -fani. Tämä alkoi, kun hän keväällä sai Mikki Hiiren kerhotalo -DVD:itä lahjaksi. Niitä on katsottu paljon ja Mikki ja Minni ovat todella ihania Päivänsäteen mielestä.
Siivoillessani vaatekaappiani tiistaina vastaan tuli minulle pieneksi jääneet ja vähällä käytöllä olleet Mikki & Minni -pyjamahousut. Sain idean tuunata niistä Päivänsäteelle omat housut, joista hän varmasti pitää. Ja toden totta, ne ovat tytön mielestä ihanimmat housut koko maailmassa.

Minulla yleensä ajatus lentää vauhdilla eteen päin ja ehdin jo toteuttamaan ajatuksiani, ennen kuin olen oikein todella miettinyt, mitä kannattaisi tehdä. Nytkin innostuin housujen muokkaamisesta niin paljon, että unohdin ottaa vaihe vaiheelta kuvia blogia varten. Laitan tähän kuitenkin selostuksen siitä, miten nuo housut tein.

Tarvikkeet: Muokattavien aikuisen pyjamahousujen (trikoo tai neulos) lisäksi tarvitaan malliksi lapsen housut. Ja uusia housuja varten kuminauhaa.

1. Silitä molemmat housut, sekä muokattavat, että mallina toimivat, tarkasti. Kiinnitä erityisesti huomiota, että saumat tulevat siististi sivuille ja kangas jää sileäksi.
2. Levitä muokattavat housut pöydälle / lattialle (missä nyt onkaan tilaa työskennellä) ja lapsen housut siihen päälle. Katso, että haarat sekä sisäsaumat tulevat kohdakkain.
3. (Piirrä uusien housujen sivusauman ja yläreunan viivat tai jos olet kuten minä, leikkaa vaan ronskisti lapsen housun reunoja pitkin. Huomaa jättää sekä vyötäröön että lahkeeseen taittovaraa.
4. Ompele sivusaumat.
5. Ompele vyötärölle yksinkertainen päärme ja jätä aukko kuminahaulle.
6. Tee samanlaiset päärmeet myös lahkeen suuhun.
7. Leikkaa sopivan mittaiset kuminauhat (kuminauhan pituus riippuu lapsen vyötärön ympäryksestä, lahkeisiin laitoin reilu 15 cm).
8. Pujota kuminauhat paikoilleen ja ompele vielä pujotusaukko kiinni.
HUOM! Käytä ompeleena siksakia tai jousto-ommelta!

Lämpöä kaverille villasukkien muodossa

Neuloin nämä sukat kiitos-lahjaksi kaverille yösijasta, jota tarvitsin viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä Helsingissä, kun aamulla oli aikainen lähtö Tallinnaan ja Robbie Williamsin keikalle. Yöpymissuunnitelmat meni vähän uusiksi, kun tuli mutkia matkaan, mutta kaveri ansaitsee sukkansa yhtä kaikki. Olihan hän mm. puhumassa todella kauniisti meidän Päivänsäteen nimenantojuhlassa parisen vuotta sitten. 

Nämä värit, oranssi ja turkoosi yhdessä, ovat houkutelleet minua jo jonkin aikaa. Ja nimenomaan näin, että väri vaihtuu kirjoneuleen kautta. 

Kirjoneuleen malli on Luise Robertsin kirjasta 1000 Great Knitting Motifs hiukan muokattuna. 

Nämä sukat innostivat minua suunnittelemaan toisetkin kirjoneulesukat. Ne ovat toivoakseni orientalhenkiset ja kuvio on täysin omani. Saa vain nähdä, koska saan ne valmiiksi...

Ananasa käämä vai ananas-äkämä?

Löysin tiistaina Marimekon poistopaloista puolen metrin palan Ananas-kangasta vihreänä. Mihinkään vaatteeseenhan se ei olisi pituussuunnassa riittänyt, mutta jotenkin se pala houkutti kovasti. Jännä juttu sikälikin, etten ole koskaan ollut ananaskuosin suuri ihailija, liian tukkainen minun makuuni. Tovin palaa käsissäni pyöriteltyäni keksin, että teen siitä Päivänsäteelle mekon, ja leikkaan palat vaakasuunnassa. 

Ja kun asiaa mietin, niin tuumin, että niin ananaskuosi lapsen mekossa paremmin toimiikiin. Pystyyn leikatussa ei tulisi ollenkaan yksiväristä vaaleamman vihreää mukaan, ellei sitten leikkaisi epäsymmetrisesti niin, että toinen puoli olisi vihreää. 

Koska kuosi on jo niin rauhaton, päätin tehdä mekosta hyvin yksinkertaisen A-linjaisen. Ohuet olkaimet tekevät mekosta keveämmän. 

Koko meni vähän pieleen, ja mekko on tosi löysä, vaikka piirsin kaavan leveydestä kokoa pienempänä, kuin mikä pituuden mukaan on Päivänsäteen koko. 

Taas kerran en millään malttanut odottaa, vaan mekkoa oli pakko päästä heti tekemään. Ja niinhän siinä kävi, että niin kauan ompelin, että sain mekon valmiiksi tiistai-iltana. 

Mekko kuvattiin eilen samalla reissulla Pellavapään pellavanlehtimekon kanssa. 

Pellavapään pellavanlehtimekko, the photoshoot

Innostuin tuosta kuvausideasta ehkä vähän liikaakin. Värväsin valokuvausta harrastavan mieheni kuvaajaksi, mietin tarkkaan kuvauspaikkaa ja lahjoin Päivänsäteen jätskipalkalla jaksamaan kuvaamista kuvaamisen perään, mikä ei kyllä ollut kauhean rankka juttu loppupeleissä. Päivänsäde kun rakastaa kauniita vaatteita ja ainakin toistaiseksi maku on aika lailla sama äidin kanssa ja lisäksi Päivänsäde tykkää oikein kovasti olla kuvattavana. Liekö tässä sitten supermalliuran ensimmäiset otokset! (vakavasti ottaen, toivottavasti ei, ellei mallimaailman kauneuskäsitys sitten muutu radikaalisti ennen kuin Päivänsäde tulee siihen ikään). 
Kävimme kuvaamassa Turun linnan puistossa. 

Lukijaksi

Sain asian selvitettyä, ja nyt pitäisi olla mahdollista liittyä lukijaksi. Tämä ominaisuus löytyy ihan tuolta sivun alalaidasta, että sinne saakka pitäisi sitten jaksaa skrollata :D

Yhdenillan juttu rantaradalla

Teimme perheen kesken parin päivän kesälomareissun Helsinkiin. Nautimme kesästä, yhdessäolosta, Linnanmäen tunnelmasta ja Korkeasaaren eläimistä. Väliin saatiin ujutettua myös käynti Hakaniemen kauppahallissa, jonne tahdoin kovasti, lähinnä Vihreä vyyhti -lankakaupan vuoksi. 

Taas kerran Vihreästä vyyhdistä tarttui mukaan kasa lankoja. Parisataa grammaa Pirtin kehräämön eri vihreän sävyillä liukuvärjättyä karstalankaa ja Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa Be Sweet Bambino Taffy -lankaa, josta tein Päivänsäteelle myssyn. Annoin tytön itse valita värin.

Neuloosi ei kysy aikaa eikä paikkaa, joten ostin lähtöä tehdessämme Anttilasta vielä sopivan kokoisen pyöröpuikon ja pistin junassa tuulemaan Päivänsäteen myssyn kanssa. Ja niin syntyi Rantarata-myssy. Suurimman osan myssystä ehdin neuloa junamatkan aikana, mutta kavennuksia ja päättelyitä en pystynyt tekemään. Ne tein, kun pääsimme kotiin. 

Päivänsäde on niin ihastunut uuteen päähineehensä, että se piti saada helteestä huolimatta päälle kauppareisulle. 

 

Päivänsäteen myssyyn käytettyä väriä on kuvassa alhaalla oikealla ja keskirivissä vasemmalla. Lanka on puuvilla-bambusekoitetta ja värien vaihtuessa on solmukohta, eli lankaa ei ole liukuvärjätty. 

Itse myssy on todella helppo tehdä. Yksi kerä riittää juuri ja juuri tuollaiseen n. 50 cm päänympärykseen. Minulla oli pyöröpuikko kokoa 4,5, tiheys n. 18 s / 10 cm. 

Ja näin se tehdään:

Luo 88 s. Neulo suljettuna neuleena ensimmäisellä värillä 1 kiertäen oikein 1 nurin koko värin ajan. Neulo sen jälkeen sileää oikeaa, kunnes olet neulonut viimeistä väriä 6 kerrosta. Kavenna sen jälkeen 3 kerroksen ajan neuloen koko ajan 2 oikein yhteen. Ensimmäisen kavennuskerroksen jälkeen työssä on 44 silmukkaa, toisen kavennuskerroksen jälkeen 22 silmukkaa ja viimeisen kavennuskerroksen jälkeen 11 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se 11 jäljellä olevan silmukan läpi ja kiristä. Päättele langat ja myssy onkin valmis. 

Äitinsä tyttö

Tuli tällainenkin aihe mieleen, kun selailin kuviani Photobucketissa. 

Suloinen Päivänsäteemme on ihan pienestä pitäen ollut kovin innokkaasti tutkimassa äidin käsityötarpeita, katsellut käsityökirjoja ja -lehtiä, halunnut leikkiä puikkojen ja virkkuukoukkujen kanssa ja sen sellaista. Äidin sydäntähän tämä lämmittää kovasti. En malttaisi odottaa aikaa, jolloin Päivänsäteen motoriset taidot ovat sen verran kehittyneet, että voidaan jotain yksinkertaisia juttuja alkaa opetella. 

Tässä muutama mosaiikki Päivänsäteestä työn touhussa :D

Viime aikoina Päivänsäde on myös hoksannut, että siitä siis ihan oikeasti valmistuu erilaisia tuotteita, kun noita puikkoja ja virkkuukoukkuja heiluttaa tai ensin leikkaa kangasta ja sitten ompelee. Päivänsäde on tehnyt hienon kaulaliinan kummisedälleen "virkkaamalla" eli tökkimällä ja koukkimalla yhtä jämäkerää, jonka olen hänelle käsitöihin antanut, tehnyt villapaitaa kaverin vauvalle, joka viime sunnuntaina teki suuren vaikutuksen Päivänsäteeseen ja vielä tutkinut tarkkaan äidin kankaita ja ompelulankoja ja ilmoittanut, että hän tekee paidat parhaalle kaverille ja itselleen. 

Hullu hatuntekijä

Tuossa aikaisemmin kesällä kyselin kummipoikamme äidiltä, mitä kummis tarvitsee / haluaa synttärilahjaksi. Äitinsä tuumasi, että joku hellelakki olisi kiva. Minä muistin heti erään kankaan varastoissani ja tuumin, että se sopisi täydellisesti ns. pappalippikseen. 

No, tavoilleni uskollisena aloin kuitenkin epäröidä taitojeni kanssa. Metsästin vaikka mistä helpompaa mallia, mutta en löytänyt muuta kuin hellehatun. Joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää sitä niin vaikealta tuntuvaa pappalippistä. No, eihän se sitten niin kamalan vaikea ollutkaan. Itse asiassa sitä oli oikein kiva ommella. Niin kiva, että tein samalla mallilla Päivänsäteelle oman mansikkalippiksen ja toisen ystävän pojalle siililippiksen. 

Tässä niitä lippiksiä. 

Alimmassa kuvassa näkyy sitten myös hellehattu, sen ompelin erään toisen ystävän tytölle. Tämä on se sama hellehattu, jota meinasin alkaa tehdä myös kummipojalle. Kuinka ollakaan, tuo hellehattu oli huimasti haastavampi kaikkine kohdennuksineen kuin pappalippis. 

Pappalippiksen kaavat ovat kultaisella 90-luvulla ilmestyneestä lasten kaava- ja muotilehdestä nimeltään MuotiMuksu, nro 3/97. Sain noita MuotiMuksu -lehtiä anopilta keväällä ison pinon ja ihme kyllä aina välillä niistä löytyy helmiä. Jos joku noista lippiksistä tämän perusteella innostuu, niin muistaakseni tässä keväällä oli Suuressa Käsityölehdessä myös kaavat lapsen pappalippikseen. 

Hellehatun kaavat puolestaan Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle - 25 helppotekoista vaatetta 0 - 5 -vuotiaille (Kustannus Mäkelä 2010). 

Kankaat näihin kaikkiin lakkeihin löytyivät omasta kaapista. Minulla on tapana haalia varastoihini kankaita aina kun on mahdollista, enkä edes kaikista muista, miten ne on sinne päätyneet. 

Joku kuitenkin saattaa tunnistaa siilikuosin. Jep, se on Nanson kuosi. Ostin kerran alesta siilipussilakanan nimenomaan käsityömateriaaliksi. Nyt sille tuli käyttöä. 

3 x 3 -vuotislahja

Kaveripiirissämme on kolme pikkuista, jotka syntyivät kuukauden sisään toisistaan kesällä 2010. Heitä on sitten kolmena vuotena juhlittu yhteisillä juhlilla. Tapani mukaan tein tänäkin vuonna itse lahjat. 
Tällä kertaa tein valmiiden ohjeiden mukaan, sillä pitäähän sitä välillä harjoittaa ohjeiden lukutaitoa. Olen siinä sivumennen sanoen luvattoman huono. 
Pienet synttärisankarit saivat jokainen omat lakit, pojat pappalippikset ja tyttö hellehatun. Lisäksi neuloin yhden villaisen neuleliivin, yhden puuvillaisen neuletakin ja yhden puuvillaisen neulemekon. Keskitytään tässä kirjoituksessa noihin neuleisiin, vaikka kaksi lakkia kuvassa näkyy myöskin. 

Ensimmäisenä villainen neuleliivi. Tehty Dropsin ohjeella, tosin jätin pintaneuleen pois. Lankana tässä on Gjestalin Maija -lanka. 
Limenvihreä puuvillaneuletakki on tehty myös Dropsin ohjeella, ja tällä kertaa täysin mallin mukaisesti. Lankana tässä takissa on Hjertegarnin Primevera Cotton. 
Mekon ohje puolestaan on Modan numerosta 3/2012. Ohjeen mekko oli kovin lyhyt, joten pidensin helmaa viitisen senttiä. Malliin kuului myös hihat, jotka neuloinkin, mutta päätin sitten loppujen lopuksi jättää pois. Jotenkin kokonaisvaikutelma on kevyempi ilman hihoja. Mekossa käytin myös Hjertegarnin Primevera Cottonia. 
Lahjansaajat tuntuivat pitävän lahjoistaan, joskin lelulahjat yllättäen veivät voiton. Myöskin lahjottavien vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä lahjoihin, joten eivätköhän ne käyttöön mene. 

Huomenna sitten noista lakeista lisää :)

Neulootikon (sormenpään) pelastus

Jokainen, joka neuloo paljon on varmasti joskus törmännyt tähän ongelmaan. Kun tarpeeksi paljon neuloo saattaa oikean etusormen kärki kipeytyä (tai vasureilla vasemman etusormen). Erityisesti tämä ongelma nousee esiin ohuilla puikoilla neulottaessa. Ja koska neulomiseen on kehittynyt riippuvuutta muistuttava suhde, neuloa on pakko. 

Minulla on jo pitkään ollut ongelmana se, että runsas neulominen on saanut aikaiseksi oikean etusormen pään kipeytymistä ja ihon pois kuoriutumista. Tällä viikolla, neuloessani hikihatussa kummipojan synttärilahjaneuletta, vaiva kävi vielä ikävämmäksi. Kävi nimittäin niin, että ohut ja terävä puikko luiskahti vanhan ihon reunan alle, tehden ihoon jokseenkin kipeän reiän. Verenvuodolta onneksi sentään säästyttiin. Tämä hurja onnettomuus teki neulomisesta niin kivulaista, että se oli lähes mahdotonta. Tein kaikenlaisia laastarivirityksiä sormenpäätä suojatakseni, mutta pidemmän päälle ne eivät ole kovin toimivia, saati edullisia ja ekologisia ratkaisuja. Mietin kovasti ratkaisua ongelmaan. Joku tuppi sormenpäähän olisi saatava. Sellainen, joka suojaisi sormen kunnolla, mutta jonka kanssa neulonta sujuisi kuitenkin jouhevasti. Toisin sanoen sen pitäisi olla tarpeeksi paksu, mutta ei kuitenkaan liian paksu! Eräs tuttuni vinkkasi, että voisin kokeilla sormikumia. Niitä härpäkkeitä, joita toimistoissa käytetään, että saadaan paperista parempi ote. 

Kauppareissun yhteydessä piipahdin siis toimistotarvikkeita myyvässä liikkeessä ja investoin 1,50 euroa sormikumiin. Kotona se pääsi sitten heti testiin. Nyppylöiden kanssa ei oikein toiminut. Koitin käntää kumin toisen päin, mutta ei ne nypyt siellä sisäpuolellakaan mukavilta tuntuneet. Jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto. Leikata nypyt pois ja koittaa, toimisiko kumi sitten. Leikkasin siis nypyt pois kynsisaksilla ja olin valmis uuteen yritykseen. Nyt kumi toimi kuin unelma! En varmasti enää ikinä neulo ilman tuota kumia. Ja oikea etusormenikin kiittää. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin sen pää ei ole kova ja karhea ja sen iho on ehjää. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvaa. Ennen kuvan kaappasin härskisti netistä, kun en älynnyt ennen leikkuutoimenpidettä kuvata. 

Pellavapään pellavanlehtimekko

Hui kauhistus! On tämä kirjoittaminen vähän jäänyt. Yli kaksi kuukautta ilman yhtäkään uutta tekstiä. Pahoittelut niille, jotka aktiivisesti blogia seuraavat.
Tänä aikana on nautittu lämpimästä keväästä ja alkukesästä. Keväällä juhlittiin myös serkkuni häitä. Juhlia vasten Päivänsäde sai tietenkin uuden mekon.
Tämä kokonaisuus koostuu neulotusta essumekosta ja popliinikankaasta ommellusta alusmekosta.
Idean neulottuun essumekkoon sain eräästä takavuosien Novita-lehdestä, jota selasin anopin luona. Siinä oli aivan upea, herkkää virkattua pitsiä oleva pienen tytön juhlamekko. Itse en ole erityisen hyvä virkkaaja, olen hidas, eikä kärsivällisyys riitä. Niinpä aloin suunnitella pitsineulemekkoa.
Mekon lehtipitsin ja reunapitsin mallit ovat Nancy Bushin kirjasta Estonian knitted lace, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Pitsihuivit neuloen.
Ohjettakin tähän koitin aluksi kirjoittaa. Se kuitenkin jäi jossain vaiheessa. Täytyy kaivaa alku esiin ja täydentää, ainakin, jos kiinnostuneita löytyy.

Pellavapään pellavanlehtimekko

Lankana Novitan Kotiväki, väri pellava. Puikot nro. 3. 

Alusmekko on ommeltu muokaten useammasta kaavasta. Ideana kuitenkin se, että helmaosa on samalla tavalla poimutettu kuin essumekossa, jotta kangas menisi kauniisti neuleen takana.

Vaapukkamaamekko

Tuossa taannoin, jo pari viikkoa sitten, iski taas ompelukärpänen. Tai no, mikään kärpänen, ihan pakkomielle se oli. Koska aikaa oli taas se yksi päivä, eikä mitään tietoa siitä, koska pääsisin jatkamaan, ompelin taas Päivänsäteelle uuden mekon. 
Mekko on todella perusmallia. Samoilla kaavoilla tehty, kuin vihkiruusumekko, mutta hiukan levensin ja lisäsin pituutta. Koko varmaan noin 104, on toistaiseksi hitusen iso Päivänsäteelle. 

Kangas on jämäkankaiden osastolta. Itselleni olin ommellut vapuksi 2009 tuosta hameen, joka on muuten jo mennyt kierrätykseen. Kuva siitäkin tosin löytyy. Ei kylläkään niin hieno, kuin tuon mekon kuva, kun en noihin aikoihin perehtynyt yhtään kuvaussuunnitteluun, asetteluun yms. 

Siksakkia puikoilta

Olen jo pitkän aikaa, ja nyt puhutaan siis vuosista, ollut rakastunut siksak -neuleeseen. Jo ennen sen "uutta tulemista" ja trendikkyyttä. Nyt onkin sitten hyvät ajat, kun Missoni hyväntekeväisyysneuleiden myötä tämä trendi oikein räjähti esiin. Ohjetta on jos vaikka minkälaiseen vaatekappaleeseen siksakneuleella. 
Itse toteutin tämän kevään Novitasta Päivänsäteelle siksak-mekon. Koska pieni tyttösemme on oikea kuumakalle, kirjaimellisesti, vaihdoin langan. Ohjeen villalangan (7veljestä) sijasta käytin Puro Batikia (joka on kyllä puhdasta polyesteria, mutta kokemusta on, ettei ole kauhean hiostava kuitenkaan) helmaan ja King cole Bamboo Cottonia miehustaan. Helman alussa on Bamboo Cottonilla 3 krs. ainaoikeaa. 
Varmasti osittain langanvaihdosta johtuen en saanut tiheyttä kohdilleen ja lopulta päädyin laskemaan uudet silmukkaluvut ja käytin ohjeesta vain mallikertaa, kavennusohjetta ja miehustan mittoja. 
Lankaa tähän meni n. 1½ kerää Puro Batikia ja alle 1 kerä Bamboo Cottonia. 

Apinamainen neuletakki

Laitetaanpa välillä jotain vanhaa, kun uudet käsityöt edistyy niin hitaasti. Tässä tällainen ihanan keväisen värinen neuletakki.
Tämän puuvillaisen takin neuloin viime keväänä kummipojalle nimpparilahjaksi. Takin malliin ei ohjetta ole, enkä sitä silloin muistanut kirjoittaa ylös. Mittoihin katsoin vähän osviittaa käsityölehdistä.

Takkiin kirjottu apina on Novitan malli. Apina on esiintynyt Novitalla useammassakin mallissa. On ollut ainakin apinapaita, apinasukat ja apinapipo.
Lankana oli mummuni jäämistöistä löytynyt turkoosi puuvillalanka ja Novitan Miami ruskeana.
Enpä tiedä, mitä muuta tästä voisi sanoa, aika perustakki tämä on.

Bambimekko 2 -vuotiaalle Päivänsäteelle

Päivänsäde täyttää vuosia helmikuun viimeinen päivä. Kokonaista kaksi vuotta tulee täyteen tuolloin. Jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää päätin ommella pienelle neidille jokaiseksi synttäripäiväksi ihan oman, uniikin synttärimekon. 
Tänä vuonna Päivänsäde pääsee juhlimaan polka dot -kuvioidusta puuvillapopliinista ommellussa mekossa, jossa on bambiaiheista koristenauhaa. 

Kaavojen löytäminen ei ollutkaan sitten se helpoin juttu! Annoin ja heitin syksyllä pois ison kasan käsityölehtiä, ja nyt on tallessa vain viime vuoden ja tämän vuoden lehtiä. Juuri oikean laista kaavaa ei niistä löytynyt, joten jouduin vähän muokkailemaan. Tämän mekon kaavat on muokattu SK 2/2013 lehden vauvan omenamekon kaavoista. Jouduin leventämään ja pidentämään kaavoja, sillä lehden kaavan koot loppuivat 80:een, ja Päivänsäteelle tarvitaan kokoa 92/98. Lisäsin siis ympärykseen yhteensä 6 cm, keskietuun ja keskitakaan, pidensin helmaa 6 cm ja lisäksi korotin olkasauman paikkaa 1,5 cm. Hihaan lisäsin leveyttä 3 cm, jotta se istuu olkasaumaan. 

Ompelu olikin aika jännitysnäytelmä. Minä en ensinnäkään vaan osaa poimuttaa. Tiedän kyllä, miten se pitäisi tehdä, mutta siitä ei tule mitään. Aina menee enemmän laskoksille. Onneksi onnistuin tähän nyt saamaan kuitenkin tarpeeksi pienet laskokset. 

Lisäksi olen aikamoinen ompelukonehurjastelija ja varsinkin pikkutarkat yksityiskohdat on sellaisia, että meinaa mennä pieleen. Niinpä ommellessani koristenauhaa paikoilleen toistin mielessäni mantraa " hil-jaa hy-vää tu-lee" tahdittaen sillä ompelua. Jotenkin sen avulla maltoin ommella rauhallisemmin. 

Hihat olivatkin sitten yksi murheenkryyni. Toisen hihan ompelin kahteen ja toisen kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Joku muokkauksessa oli siis vissiin mennyt pieleen. En kyllä usein hihoja ompelekaan, mutta kyllä tuollaiset perushihat nyt yleensä onnistuu. Oman jännityksensä näihin hihoihin toi toki sekin, että ne olivat niin kapoisat, että juuri ja juuri menivät vapaavarren ympäri. 

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tässä mekossa oli minulle enemmän haastetta kuin muissa pitkään aikaan ja välillä on hyvä haastaa itsensä. Ja on sitä ihan eri tavalla iloinen onnistuneesta lopputuloksestakin, kun se ei ollut ihan läpihuutojuttu. 

Lisäyksenä kuva Päivänsäteestä syömässä synttärikakkua mekossaan. 

Väriä elämään

Kun noita kuvia käsitöistä selailin, sattui tämäkin silmiin. Tämä on kyllä vain tuunausta. Syksyllä etsin kovasti Päivänsäteelle "keikistelytakkia", eli hienompaa talvitakkia juhlatarkoitukseen. Jostain sain idean, että valkoinen tai vaaleanharmaa villakangastakki näyttäisi todella vinkeältä, jos napit vaihtaisi värikkäisiin ja monen kirjaviin.
Itse takkia metsästin kirpputoreilta kissojen ja koirien kanssa. Napit ostin Tiimarista.
Takki on kyllä Päivänsäteelle vielä iso, mutta ehkä ensi talvena.

Ylärivissä on kuvat takista alkuperäisessä kunnossa ja alarivissä uusien nappien kanssa.

Takin vanhat napit otin totta kai säästöön. Eiköhän niillekin vielä käyttöä löydy!

Tyttären ja äidin matchy-matchy mekot

Hirveän pitkä aika on päässyt kulumaan edellisestä kirjoituksesta. Jos täällä on vakituisia kävijöitä, niin pahoitteluni. Aloitin joulukuussa uudessa työpaikassa ja meno on nyt tammikuussa ollut hektistä, lisäksi olen sairastellut tässä jonkun verran (nytkin sairauslomalla) ja kaiken kukkuraksi olemme muuttaneet uuteen kotiin. Tai no, uuteen ja uuteen, minun lapsuuden kotiini.

Tällä kertaa ajattelin esitellä Päivänsäteen ja minun matchy-matchy juhlamekot. Joulunakin näitä käytettiin, mutta tarkoitus on toki käyttää muutenkin.
Joulukuun alussa oli Myllyn Marimekossa alennuksessa kankaita, tämä punainen vihkiruusu oli yksi niistä. Jotenkin heti näin sen silmissäni pikkutytön mekkona ja ostin kankaan.
Kaavat on ihan perus A-mallisen liivimekon kaavat. En nyt edes muista, mistä lehdestä ne otin, mutta noitahan nyt löytyy vaikka mistä.
Koska kokemus on opettanut, että valmiskaavat ovat aivan liian leveitä meidän hoikkeliinille, muokkasin toki kaavoja jonkin verran. Jouduin kaventamaan sen verran paljon, että myös kädentiet ja pääntie piti muokata.
Tässä se nyt kuitenkin on.

Omaan mekkooni sain inspiraation Päivänsäteen mekon tilkuista. Alunperin ajatuksena oli käyttää itse mekkoon Marimekon Muija-kangasta mustana, mutta se oli minun budjettiini liian kallista. Eurokankaasta löytyi kivaa tummanharmaata popliinia pienillä valkoisilla pilkuilla.
Tätä mekkoa tehdessäni meillä oli pakkaus jo täydessä vauhdissa ja suurin osa kaavalehdistäni jo uudessa kodissa. Koska halu ommella mekko juuri silloin oli kuitenkin suuri, muokkasin viime vuoden muistaakseni viimeisessä SK:ssa olleesta taitelijan takin kaavasta kaavan mekkoon.
Mekkoon tuli siis taskut Päivänsäteen mekkokankaasta.