Itsetehtyjä joulupalloja

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minä olen jouluihminen henkeen ja vereen. Siitä huolimatta, ettei joulua meillä sen kristillisessä merkityksessä juhlita. Meillä keskitytään juhlimaan vuoden pimeintä yötä, talvipäivän seisausta. Vaikkakaan se ei ihan jouluun osu, niin tarpeeksi lähelle, ja jouluna on sitten vapaata ja aikaa rentoutua. 

Meidän jouluperinteet kuitenkin on niitä kaikille tuttuja, yhdistelmiä pakanallista alkuperää olevista perinteistä ja myös kristillistä (joululahjat :D). Tontut ja joulupukki meillä vierailee, on joulukuusi (jonka alkuperä on muuten pakanallisissa perinteissä, tiesittekös sitä!) ja joulukoristeita. Enkelit ja seimet sun muut puuttuu. Joulukuuseen laitan mieluummin latvalumihiutaleen kuin latvatähden. 

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen esittelen taas tekemiäni joulukoristeita. Tässä itsetehtyjä joulupalloja. 

Nämä ensimmäiset on märkähuovutettu ja niiden kuivuttua olen kirjonut huopuneen pinnan päälle. 

Tällaisiin palloihin tarvitset styrox- tai muovipalloja (ei massapalloja!!!) ja huovutusvillaa sekä kirjontalankoja. Minulla oli helmilankaa ja Novitan Gold ja Silver -lankoja. 

Lisäksi huovutkseen kuumaa vettä (niin kuumaa, kuin kädet kestää), mäntysuopaa ja saippuaa (esim. marseille). 

Huovutus on simppeliä. Ensin asetetaan pallon ympärille villaa niin, että sen kuidut menevät eri kerroksissa eri suuntiin. Kastele palloa varovasti kuumalla vedellä, hiero käsiisi saippuaa ja aluksi vain puristele palloa kevyesti käsissäsi. Lisää varovasti vettä ja saippuaa. Kuumuus saa villakuidun suomut aukeamaan ja ne tarttuvat toisiinsa, tämä on sitä huopumista. Kun villa alkaa olla kiinteää, voit käyttää vettä ronskimmin ja alkaa hieroa palloa. Mitä kauemmin jaksat hieroa, sitä tasaisemman ja karvattomamman pinnan saat. Kun olet tyytväinen huopumisasteeseen, huuhtele pallo vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä. Viimeisenä kylmähuuhtelu, tämä sulkee villan suomut. 

Jätä pallo kuivumaan. Kuivuneeseen palloon voi kirjoa haluamiaan kuvioita, tai koristella vaikka erilaisin nauhoin. Kirjonta ideoita löytyy netistäkin, tai sitten voi käyttää kirjastoa. 

Tässä on samaan palloon laitettu kaksi eri nauhaa. Kiinnitys nuppineulalla, jolloin nauhan pystyy vaihtamaan. Varovainen liimaus tai kiinniompelu on myös mahdollista. 

Sitten vielä kankaalla päällystetty styroxpallo. Tähän palloon sain idean Askartelun pikkujättiläinen -kirjasta. 

Tarvikkeet: Isohko styroxpallo (tässä halkaisija n. 10 cm). Pienemmästäkin voi toki tehdä, mutta mitä pienempi, sen vaikeammaksi menee. Lisäksi jouluista kangasta ja koristenauhaa. 

Toteutus: Jaa pallo 6 samankokoiseen sektorin ja merkkaa niiden rajat tussilla (ts. piirrä viivat). Tee veitsellä (ihan ruokailuveitsi riittää) viillokset viivojen koko pituudelta. Tee tarpeeksi syvät viillokset. 

Leikkaa kankaasta sektorien kokoa hieman isompia paloja, "saumavaraa" 0,5 - 1 cm. Aseta kangaspala sektorin päälle ja painele "saumavara" veitsen avulla varovaisesti viillokseen. Etene näin sektori sektorilta, kunnes kaikki on peitetty. Lopuksi liimaa koristenauhaa saumakohtien päälle, näin myös mahdolliset epäsiistit kohdat jäävät peittoon. 

Kummitädin lahjapeitto

Onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä bloggauksesta. Alkuinnostus on selvästi karissut, ja kun uutta ei näin arjen keskellä hirmuisella tahdilla valmistu, niin on vauhtikin hidastunut. 

Tänään sain kuitenkin valmistakin. Kummitätini juhlii nyt syksyllä 60 -vuotissynttäreitään. Ompelin hänelle tilkkutäkin, sillä hän on jo pitkään toivonut minun tekemääni peittoa. 60 -vuotissynttärit tuntuivat mainiolta ajankohdalta tilkkutäkkilahjalle. 
Näitä kankaita olin säilönyt jo kauan ajatuksella, että niitä vielä johonkin tilkkutyöhön yhdessä käytän. Ruutukangas on itse asiassa ainut kangaskaupasta ostettu. Vanhan rosan värinen lakanakangas on poistomyynnistä ostettu lakana ja kukkakangas Hemtexin pöytäliina. Tapanani onkin katsoa myös valmiita tekstiilituotteita "sillä silmällä", eli saisiko niistä materiaalia ompelutöihin.
Tähän malliin törmäsin googletellessani tilkkutäkki-ideoita. Aikaa ei ollut mihinkään kovin monimutkaiseen ja lisäksi kukkakankaan kuvio sen verran isokokoista ja kukat harvassa, että siitä piti tehdä isoja tilkkuja, jotta kuvio pääsi oikeuksiinsa. 

Kissapeitto

Tämän kissapeiton ompelin kesällä 2010. Kankaat löytyivät kaikki varastoistani, mutta pieni tovi siihen meni, että sain valittua tarpeeksi yhteen sopivia kankaita. 

Tilkkujen muoto ja järjestys on suoraan Tildan tapaan kirjasta My home -peitosta. En halunnut peitosta symmetristä, mutta olen itse huono suunnittelemaan mitään epäsymmetristä, aivoni eivät vaan toimi niin, ja siksi otin apua valmiista mallista. 

Kissoihin sain idean samana kesänä Dublinissa nähdyistä kissatuotteista, tuollaista tilkkukissaa oli kuosina paperitarvikkeissa, laukuissa, penaaleissa, jopa mukissa, jollainen minulla onkin kotona. 

Kissat on applikoitu isoimmille tilkuille, niiden silmien valkoinen osa on niin ikään applikoitu ja musta osa on nappi. Nenä ja suu on kirjottu käsin.

Dino-tilkkupeitto

Laitetaanpas välillä taas tilkkutöitä. Tämän peiton ompelin syyslomalla 2010, kun odotin Päivänsädettä. Halusin tietenkin tehdä pienelle tulokkaalle ihan oman tilkkupeiton. Hieman haastetta toi se, ettemme silloin vielä tienneet tulokkaan sukupuolta, joten piti valita värimaailma ja applikointikuvat niin, että sopivat molemmille. Jonkun mielestä tämäkin on varmaan jokseenkin poikamainen. Minusta menee hyvin molemmille. 

Päivänsäde on nyt "isona", peräti puolitoistavuotiaana, ihastunut noihin dinoihin peitossa, ja varsinkin niiden silmiin, jotka on nappeja. 

Peitolla on kivasti kokoa, joten sen käyttöä voidaan jatkaa vielä pitkään. 

Ideana peitossa on, että siinä on monta eri kangasta, ja ettei yhdessäkään rivissä, ei vaaka- eikä pystyrivissä, ole samaa kangasta kahteen kertaan. Aikamoinen sudoku oli peiton suunnitteleminen ja ainakin yksi virhekin peitossa on. 

Dinot ovat vakosametista ja applikoitu pohjakankaalle.

Ensimmäinen tilkkutyö

Ajattelin tuoda näytille myös tilkkutöitäni ja luonnollista on aloittaa ensimmäisestä. Ompelin tämän keväällä 2005 käsityötieteen sivuaineopinnoissa, kun kirjontakurssilla piti lopputyönä valmistaa joku työ, joka oli toteutettu joko perinteisellä kirjonnalla, konekirjonnalla tai sitten muilla kurssilla läpikäydyillä tekniikoilla, joista yksi oli tilkkutyöt. Olin jo pitkään halunnut kokeilla tilkkuilua, mutta jostain syystä pelkäsin sitä liian työlääksi, ja oletin luonteeni olevan aivan liian huithapeli tilkkuiluun. 

Toisin kuitenkin kävi, ja hurahdin täysin tilkkutöihin. Pääasiassa peittoja olen ommellut ja niitä onkin kerääntynyt jo aikamoinen kasa. Kun ei omassa kodissa enää ole käyttöä useammalle, olen alkanut tehdä niitä lahjaksi. 

Tästä hempeän vaaleanpunaisesta kaikki lähti. Peiton nimi on "Ruusutarha"

Pahoittelen huonolaatuista kuvaa. Ehkä siitä kuitenkin saa jotain ideaa.