perjantai 15. helmikuuta 2013

Bambimekko 2 -vuotiaalle Päivänsäteelle

Päivänsäde täyttää vuosia helmikuun viimeinen päivä. Kokonaista kaksi vuotta tulee täyteen tuolloin. Jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää päätin ommella pienelle neidille jokaiseksi synttäripäiväksi ihan oman, uniikin synttärimekon. 
Tänä vuonna Päivänsäde pääsee juhlimaan polka dot -kuvioidusta puuvillapopliinista ommellussa mekossa, jossa on bambiaiheista koristenauhaa. 





Kaavojen löytäminen ei ollutkaan sitten se helpoin juttu! Annoin ja heitin syksyllä pois ison kasan käsityölehtiä, ja nyt on tallessa vain viime vuoden ja tämän vuoden lehtiä. Juuri oikean laista kaavaa ei niistä löytynyt, joten jouduin vähän muokkailemaan. Tämän mekon kaavat on muokattu SK 2/2013 lehden vauvan omenamekon kaavoista. Jouduin leventämään ja pidentämään kaavoja, sillä lehden kaavan koot loppuivat 80:een, ja Päivänsäteelle tarvitaan kokoa 92/98. Lisäsin siis ympärykseen yhteensä 6 cm, keskietuun ja keskitakaan, pidensin helmaa 6 cm ja lisäksi korotin olkasauman paikkaa 1,5 cm. Hihaan lisäsin leveyttä 3 cm, jotta se istuu olkasaumaan. 
Ompelu olikin aika jännitysnäytelmä. Minä en ensinnäkään vaan osaa poimuttaa. Tiedän kyllä, miten se pitäisi tehdä, mutta siitä ei tule mitään. Aina menee enemmän laskoksille. Onneksi onnistuin tähän nyt saamaan kuitenkin tarpeeksi pienet laskokset. 
Lisäksi olen aikamoinen ompelukonehurjastelija ja varsinkin pikkutarkat yksityiskohdat on sellaisia, että meinaa mennä pieleen. Niinpä ommellessani koristenauhaa paikoilleen toistin mielessäni mantraa " hil-jaa hy-vää tu-lee" tahdittaen sillä ompelua. Jotenkin sen avulla maltoin ommella rauhallisemmin. 
Hihat olivatkin sitten yksi murheenkryyni. Toisen hihan ompelin kahteen ja toisen kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Joku muokkauksessa oli siis vissiin mennyt pieleen. En kyllä usein hihoja ompelekaan, mutta kyllä tuollaiset perushihat nyt yleensä onnistuu. Oman jännityksensä näihin hihoihin toi toki sekin, että ne olivat niin kapoisat, että juuri ja juuri menivät vapaavarren ympäri. 

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tässä mekossa oli minulle enemmän haastetta kuin muissa pitkään aikaan ja välillä on hyvä haastaa itsensä. Ja on sitä ihan eri tavalla iloinen onnistuneesta lopputuloksestakin, kun se ei ollut ihan läpihuutojuttu. 

Lisäyksenä kuva Päivänsäteestä syömässä synttärikakkua mekossaan.