Virkatut lapaset

Nämä virkatut lapaset valmistuivat jo syksyllä, mutta jostain syystä on jäänyt niiden esittely. Tai no, ajatukseni oli kirjoittaa hieno ohje niistä, enkä saanut aikaiseksi. No, nyt en enää edes muista silmukkalukuja ja muita, että se siitä. Pääpiirteittäin voin toki kertoa, mitä näissä on tehty. 

Eli muistaakseni 36 ketjusilmukalla aloitin ja virkkasin 6 kerrosta ihan tavallista kiinteää silmukkaa. Silmukkaluvusta en ole ihan varma, mutta mallin onnistumisen kannalta on tärkeää, että se on parillinen. Kuuden kiinteän silmukan jälkeen aloin virkata uudella värillä niin, että virkkasin 1. silmukan edellisen kerroksen silmukoinen molempiin reunoihin ja 2. silmukan vain takareunaan ja toistin näitä kahta vuorotellen. Seuraavalla kerroksella vaihtui väri ja silmukoiden järjestys, eli 1. silmukan virkkasin takareunaan ja toisen molempiin. Näin vuorotellen virkkaamalla joka toisen kerroksen *1 s. molempiin reunoihin, 1 s. takareunaan* ja joka toisen * 1 s. takareunaan, 1 s. molempiin reunoihin* toistaen koko kerroksen ajan, ja vaihtamalla väriä joka kerroksen jälkeen syntyi tuo kukonaskelmainen kuvio. Peukalonpaikka on tehty virkkaamalla peukalon kohdalla 7 ketjusilmukkaa ja hyppäämällä niin ikään 7 kiinteän silmukan yli ja jatkamalla sitten mallikuviota siitä, mikä silmukka tuohon kohtaan kuuluisi. Kärjen kavennukset on aloitettu, kun pikkusormen pää peittyi ja sitä varten tein kavennukset 4 säteessä. 

Peukalon virkkasin lopuksi ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla. 

Tässä vähän selvempi kuva, mutta ei ehkä ihan niin nätti. 

Nämä lapaset on muuten lämpimät! Selvisin noista taannoisista kovistakin pakkasista pelkästään näillä. Jopa pulkkamäkireissuista Päivänsäteen kanssa. 

Tunika isoäidinneliöistä

Syksyn 2011 Novitassa oli ohje isoäidinneliöistä tehdystä mekosta, jossa miehusta oli neulottu. Innostuin ajatuksesta kovasti ja olisin mielelläni itselleni sellaisen tehnyt. Kärsivällisyys ei minulla kuitenkaan riitä ihan niin mittavaan työhön. Mikä päättely niissä neliöissä olisi ollutkaan, puhumattakaan niiden yhdistämisestä! Idea säilyi kuitenkin mielessäni ja tämän vuoden keväällä päätinkin toteuttaa samalla idealla tunikan Päivänsäteelle. Värimaailmaan hain ajatusta värikkäistä täytelakuista. 

Tein tunikan fiilispohjalta, enkä älynnyt tehdä muistiinpanoja työskentelystäni. Jotain tietenkin muistan työstä ja kerron tässä nyt vinkkeinä ne muistamani jutut, vinkiksi tai oman työskentelyn tueksi, sikäli mikäli joku innostuu samantyyppistä väkertämään. 

Lankana tunikassa käytin Tokmannin Kotikulta -villalankaa, joka on suunnilleen saman vahvuista kuin esimerkiksi Novitan Wool tai Gjestalin Maija. Käytin koon 3 virkkuukoukkua ja 3,5 neulepuikkoja.

Tunikan kokoa saa helposti suurennettua lisäämällä yhden neliörivin ja jos haluaa pidemmän mekon, voi neliö kerroksia lisätä. Päivänsäteen tunikassa neliöitä on yhteensä 18, 9 etukappaleella ja 9 takakappaleella. Kokona Päivänsäteellä oli tuolloin käytössä 80 ja tunika on suunnilleen sitä samaa kokoa.

Neliöt yhdistin virkkaamalla ne ensin 3 x 6 neliön suorakaiteeksi, jonka laitoin pariksi päiväksi pingottumaan. Sen jälkeen virkkasin suorakaiteen umpeen ja virkkasin kiinteitä silmukoita sekä helman ylä- että alareunaan. Yläreunasta poimin jokaisesta virkatusta silmukasta yhden neulepuikoille. Neuloin yhden kerroksen ja kavensin silmukkaluvun sellaiseksi, että sillä tuli lähelle Päivänsäteen rinnanympärystä leveä yläosa. Niin käden- kuin pääntietkin on tehty fiilispohjalta. Samoin kuin ronsu-sliparissa, niin tässäkin neuvon kääntymään jonkun valmiin ohjeen puoleen, jos tuntuu, ettei ihan omasta päästä synny hyviä käden- ja päänteitä. Esimerkiksi jonkun mekon mallista voi katsoa, mikä olisi sopiva silmukkaluku yläosaan ja tehdä muutenkin sitten yläosa sen mukaan.

Lopuksi virkkasin vielä kiinteitä silmukoita sekä kädenteiden että kaula-aukon ympärille. 

Pelkäsin tähän projektiin ryhtyessäni, että siinä menisi ikuisuus ja että minulle ikävän tyypilliseen tapaan työ jäisi kesken, koska kiinnostus lopahtaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Asiaa ehkä auttoi se, että päättelin ruutujen langat aina, kun olin saanut yhden ruuturyhmän valmiiksi. Työssä on siis 3 erilaista ruutua 6 kutakin. 

Tässä vielä kuvaa tunikasta Päivänsäteen päälle. 

Tämä tunika hiveli käsityöntekijän itsetuntoani, sillä se sai paljon ylitsevuotavia kehuja Tukholman risteilyllä, josta yllä oleva kuvakin on. 

Mistähän johtuu, että kehujat olivat järjestään ruotsalaisia...