Virkattuja muumihahmoja ja hauskoja eläinpipoja neulottuna

Kun nyt ei taas ole mitään ihmeellistä valmistunut, tai jos on, niin kuvat on edelleen siipan kameralla, niin kirjoitellaanpa kirjavinkkiä virkkaajille, neulojille, muumifaneille ja söpöjen eläinasusteiden ystäville. 

Molemmat kirjat on bongattu kirjastosta, ja sattumalta uusin Suuri Käsityölehtikin ne esittelee. Kaikille ei kuitenkaan tuota lehteä tule, joten esittelen ne tässäkin. 

Ensin muumifaneille, Mukavat Muumiamigurumit (Laura Von Knorring, WSOY)

Kirjassa on ohjeet keskeisinpiin muumihahmoihin. Ohjeet ovat selkeät ja vaikeimmat kohdat on myös kuvitettu. Lankoina on käytetty lähes joka marketin valikoimissa olevia Novitan lankoja. Toisaalta kirjassa myös neuvotaan langanvaihdossa, joten muitakin lankoja on helppo käyttää. 

Eniten jäin kaipaamaan Mörön ohjetta, mutta toisaalta kirjan ihanien kuvien ja hyvien ohjeiden perusteella vähänkin taitava ja hiukan rohkea sekä kokeiluhaluinen voi alkaa itse soveltaa. 

Plussaa siitä, että kirja on kierrekantinen, joten se pysyy helposti auki käytössä olevan ohjeen kohdalta. 

Tämän kirjan bongaamisesta kunnia kuuluu pienelle Päivänsäteelle, joka löysi kirjan lastenosastolta muiden muumikirjojen joukosta. Jos kirjaa siis kirjastosta etsii, kannattaa tarkistaa myös lastenosaston käsityöhylly. 

Sitten toiseen kirjaan. 

Neulo hauskat eläinmyssyt (Fiona Goble, Minerva)

Kirjassa on useampi ohje hauskoihin eläinmyssyihin, ja niille on annettu hauskat nimet. Lisäksi monen mallin kohdalla on myssyn kylkiäisiksi ohje myssyyn sopiviin lapasiin, ranteenlämmittiin tai tossuihin. Ja toki ohjeiden perusteella voi itse suunnitella lisää asusteita. 

Myssyissä kokoja on pikkulapsista aikuisiin, joten myös lapsenmielisen on helppoa tehdä itselleen eläinpipo. 

Pienenä miinuksena se, että malleissa käytettyjä lankoja ei ole Suomessa kovin helppo saada, ellei halua käyttää nettikauppaa. Toisaalta kirjassa on ohjeet langan korvaamisesta toisella. 

Sekalaista höpinää

Päätinpä pitkästä aikaa kirjoitella ilman mitään uutta julkaistavaa käsityötä. Niitäkin pyörii pari nurkissa, mutta kun olen mennyt asettamaan riman korkealle kuvien suhteen, niin ei enää voikaan ihan mitään vaan julkaista! Tästä minun blogistani onkin kehkeytynyt meille koko perheen harrastus, kun olen Päivänsäteen värvännyt malliksi ja mieheni valokuvaajaksi. Suurin osa näistä tämän vuoden puolella julkaistuista kuvista on mieheni käsialaa. Yksi hänen harrastuksistaan kun on valokuvaus.

Pidän tätä blogia paitsi itsekkäistä syistä arkistona omista töistä, niin myös siinä toivossa, että saan jakaa inspiraatiota, vinkkejä ja neuvoja. Kai se on se opettajaluonne minussa, joka haluaa aina olla opastamassa ja auttamassa, ja joka saa suurta iloa siitä, jos on onnistunut auttamaan jota kuta onnistumaan tai innostumaan. 

Siksipä pyydänkin, että jos teille lukijoille tulee mieleen jotain, josta haluaisitte vinkkiä, käsityötekniikkaa, johon kaipaisitte esittelyä tai muuta, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikkapa sähköpostitse. 

Koska tämä nyt on jo tällainen sillisalaattiteksti, niin lisätään loppuun vielä kirjaesittely. Itse olen jonkin sortin jouluhullu ja siksi jo mietin kovalla tohinalla joulukortteja, -koristeita ja muita. Löysin käsiini aivan mahtavan kirjan, 100 virkattua lumihiutaletta. 

Kirjan hyvä puoli ainakin minun kannaltani on se, että jokaiseen lumihiutaleeseen on paitsi sanallinen ohje, myös silmukkamerkein piirretty ohje. Minä kun hahmotan nuo piirrokset paremmin. Lisäksi kaksi erilaista tyyliä ohjeessa tukevat toisiaan. Jos jotain kohtaa ei toisesta ymmärrä, voi tarkistaa toisesta. Kätevää. 

Kirjan lumihiutaleet lisäksi näyttävät ihan oikeasti lumihiutaleilta, eivätkä pelkästään virkatuilta pitsiliinoilta. Suosittelen siis lämpimästi tätä kirjaa. 

Äitinsä tyttö

Tuli tällainenkin aihe mieleen, kun selailin kuviani Photobucketissa. 

Suloinen Päivänsäteemme on ihan pienestä pitäen ollut kovin innokkaasti tutkimassa äidin käsityötarpeita, katsellut käsityökirjoja ja -lehtiä, halunnut leikkiä puikkojen ja virkkuukoukkujen kanssa ja sen sellaista. Äidin sydäntähän tämä lämmittää kovasti. En malttaisi odottaa aikaa, jolloin Päivänsäteen motoriset taidot ovat sen verran kehittyneet, että voidaan jotain yksinkertaisia juttuja alkaa opetella. 

Tässä muutama mosaiikki Päivänsäteestä työn touhussa :D

Viime aikoina Päivänsäde on myös hoksannut, että siitä siis ihan oikeasti valmistuu erilaisia tuotteita, kun noita puikkoja ja virkkuukoukkuja heiluttaa tai ensin leikkaa kangasta ja sitten ompelee. Päivänsäde on tehnyt hienon kaulaliinan kummisedälleen "virkkaamalla" eli tökkimällä ja koukkimalla yhtä jämäkerää, jonka olen hänelle käsitöihin antanut, tehnyt villapaitaa kaverin vauvalle, joka viime sunnuntaina teki suuren vaikutuksen Päivänsäteeseen ja vielä tutkinut tarkkaan äidin kankaita ja ompelulankoja ja ilmoittanut, että hän tekee paidat parhaalle kaverille ja itselleen.