Tarpeellista tilpehöörille eli pikku olkapussukka töihin

Tein tämän pussukan töitä varten. Siinä kulkevat mukana mukavasti avaimet ja työpuhelin, sekä muuta sälää, jota nyt vaan joskus tarvitsee mukana kuljettaa. Pieni koko on myös hyväksi, sillä opettajan työssä ei voi olla olkalaukku koko ajan mukana killuen. 

   

Koska puhelimen näyttö naarmuuntuu helposti, tein pussukkaan väliseinän, ja toiselle puolelle saumaan kiinnitin lenkin, johon avaimet saa helposti kiinni, eikä niitä tarvitse kaivella pussin pohjalta. 

Kankaat ovat kaapin perukoilta löytyneitä pikku tilkkuja ja kirjailtu Bambikuvio toteutettu tikkipistoin helmilangalla. 

Kirjontakuvio on melko yksityiskohtainen ja siinä täytyy noudattaa piirrosta tarkalleen. Monellakaan ei ole välineitä tehdä silityskuvaa kotikonstein, joten tässä pieni vinkki, jota olen myös tuossa Bambissa käyttänyt. 

Tulosta haluamasi kuva tai jos kuva on jo valmiina paperiversiona, niin ota se esille. Leikkaa kiinnisilitettävästä tukikankaasta sopivan kokoinen pala. Aseta se liimapuoli alaspäin kuvion päälle ja piirrä kuvion ääriviivat läpi esim. lyijykynällä. Silitä tukikangas työn nurjalle puolelle. 

Huomaa, että ääriviivat ovat työn nurjalla puolella, ja varmista, että oikealle puolelle tulee haluamasi näköistä pistoa. 

Kuva tulee oikealle puolelle peilikuvana, eli jos haluat sen samoin päin kuin alkuperäisessä kuvassa, pitää se ensin kääntää peilikuvaksi. (olikohan tarpeeksi epäselvää :D)

Ilmapallomekko

Tämä on sarjassamme -ja siitä se ajatus sitten lähti. Tosin tätä mekkoa ja sen ideaa pyörittelin mielessäni vuoden päivät, ennen kuin se muovautui toteutettavaan muotoon. 

Mistä kaikki sitten oikein lähti? Reilu vuosi sitten vietettiin Ruotsin pikkuprinsessan, Estellen, yksivuotissynttäreitä. Estelle juhli äitinsä, prinsessa Victorian vanhassa mekossa. Ikuisena nostalgikkona ja ihmisenä, joka myös kierrättää omia vanhoja vaatteita tyttärelleen, ihastuin ajatukseen. Ja mekkokin on kiva, mutta, no, "seitkytlukuinen". 

Ajatus ilmapallomekosta kuitenkin pyöri mielessäni, välillä alitajunnassa, välillä tietoisemmassa pohdinnassa. Vuosi siinä meni, että sain ideani täydelliseksi, ainakin omasta mielestäni, ja syntyi päivitetty versio ilmapallomekosta. 

Kaavat on Mekkotehdas-kirjasta, malli Orelma. Kankaat löysin Eurokankaan palaosastolta, ovat miesten paitakangasta. Ilmapallojen kankaat ovat myöskin Eurokankaasta. Niihin voi toki käyttää myös ihan mitä vaan kaapista löytyvää kuviopuuvillaa. 

  

Mekkotehtaan mallista poiketen tein kuminauhakujat sekä käden- että pääntielle. Pääntielle vinonauhaa apunakäyttäen ja kädenteille tavallisella päärmeellä. 

Ilmapalloja lennättävä tyttö on painettu sabluunapainannalla ja ilmapallot ensin silitetty kiinni kaksipuolisella liimakankaalla ja sitten ommeltu suoralla ompeleella, noin 5 mm päästä reunasta. Ilmapallon nauhat ompelin mustalla helmilangalla käyttäen tikkipistoa. 

Omppulakua

Otsikko ihan siitä, että se minulle tulee tästä mekosta mieleen. 

Uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä (3/2014) oli aivan ihana pikkutytön mekon malli. Koot loppuivat 98:aan, mutta eipä se mitään. Onneksi tyttö on tuollainen oven saranapuolelta kulkija kuten isänsä, niin ei tarvinnut lisätä kuin pituutta helmaan. Eikä Päivänsäde nyt vielä kauhean kauaksi taakse ole kokoa 98 jättänytkään, kun tällä hetkellä käytetään 104:ää ja 110:tä. 

Ikävä kyllä neiti itse ei ihastunut tähän mekkoon ollenkaan, ja pisti jo sovitusta niin paljon vastaan, että emme saaneet hänestä kuvia mekko päällä. Tällä kertaa siis esittelyssä tylsääkin tylsempiä kuvia, pahoittelen sitä. 

SK:n mallimekossa kaikki osat oli tehty samasta kankaasta, mutta minä halusin kokeilla, miltä näyttäisi, jos etuyläkappale ja laskos olisikin tehty eri kankaasta kuin muu mekko. Itse ainakin tykkään kovasti lopputuloksesta. 

Kankaat on Eurokankaasta, jossa olin vähän aikaisemmin käynyt tekemässä varaston täydennyksiä palaosastolla. 

Skottihenkinen juhlamekko

Joulumekkohan tämä alunperin oli, ja joulua Päivänsäde tässä mekossa juhlikin. Tuntui vain hassulta laittaa otsikkoon tähän aikaan vuodesta sanaa joulu ja toisaalta tässä mekossa ei ole mitään sillä tavalla jouluista, etteikö sitä voisi myös muulloin käyttää. 

Tähän mekkoon sain idean selatessani naisten lehtiä äitini luona. En enää edes muista, mikä lehti kyseessä oli, kun äidillä oli vino pino eri merkkisiä lehtiä, joita oli siskoiltaan saanut. Joka tapauksessa naisten lehdelle ilmeisesti pakollisessa muotiosiossa oli ihan aikuisen naisen mekko, joka oli musta, pienillä hihoilla, ja alareunassa kaitale punaista skottiruutukangasta. Ihastuin mekkoon, ja olisin varmaan tehnyt itselleni jotain samantyyppistä, jos vartaloni olisi siinä kuosissa, että voisin sellaista käyttää. 

Pyörittelin kuitenkin ideaa päässäni, erityisesti tykkäsin siitä ajatuksesta, että on skottiruutua mekon helmassa. 

Päädyin tekemään Päivänsäteelle luonnonvalkoisen mekon, jossa on karkkiväreillä toteutettu skottiruutu helmassa. Alunperin aikomukseni oli laittaa vetoketju taakse, mutta jotenkin yläosa kaipasi jotain pientä väriläiskää. Niinpä laitoin napituksen olkapäille ja päällystin napit tuolla skottiruutukankaalla. Vaikka oikeastaan tuossa on nepitys, ja napit vain koristeena. Pikkulapsen vaatteessa kun nepitys on mielestäni paljon kätevämpi kuin napit napinläpineen. 

Kaava tähän mekkoon on se sama, kuin kissamekossa. Huithapeli unohti vaan taaskin laittaa sen numeron ylös. 

Pikku prinsessan omppumekko

Ystäväni oli joulun alla pulman edessä. Hänen 3 -vuotiaalla tyttärellään oli kaksi toivetta joululahjaksi. Vain kaksi tosiaan, mutta ne sitten hyvinkin hartaita. Pieni hienohelma toivoi lahjaksi vaaleanpunaista mekkoa ja omenamekkoa, kuten Prinsessa Lillifeellä. Ystäväni halusi tietenkin kovasti toteuttaa lapsen toiveet, kun ne eivät olleet edes mitenkään kohtuuttomia. Vaaleanpunainen mekko ei ollut ongelma löytää, mutta omenamekkoa ei löytynyt mistään. 

Kun ystäväni sitten kaveriporukkamme pikkujouluissa kertoi näistä lapsen vaatimattomista toiveista ja omasta harmituksestaan, kun ei pysty toista toteuttamaan, muistin, että minulla on kaapissa kangasta, jossa on, jos nyt ei omppuja, niin mansikoita ja persikoita, ja se voisi hyvinkin mennä täydestä. Näytin kankaan ystävälle ja hän oli samaa mieltä, joten ompelin siitä mekon tytölle. 

Oli todella mukavaa, kun pystyi auttamaan lapsen hartaan joulutoiveen toteuttamisessa ja vielä näin helposti. 

Kaavat ovat Mekkotehdas -kirjasta. Tuohon miehustan ja helman väliin suunnittelin tereetä, ja olin sen jo leikannutkin, mutta se unohtui pois, enkä viitsinyt sitten enää purkaakaan. 

Inspiraationa oli Prinsessa Lillifee.

Halusin kuitenkin tehdä mekon, jota on helppo käyttää myös arjessa ja ihan käyttövaatteeksi mekkoa toivottiinkin, joten tietyt rooliasumaisuudet piti karsia pois. 

Joulusukkia kerrakseen

Innostuin tässä joulua odotellessa tekemään joulusukat perheemme jäsenille. Päivänsäteelle on omansa, minulle ja miehelleni omani. Ne ripustettiin heti niiden valmistuttua marraskuussa paikoilleen. Jouluaattoaamuna niihin tulee jokaiselle pieni yllätys.

Tein sukkiin kaavan muokaten hiukan tästä blogista löytynyttä kaavaa. Suoristin yläreunan, jotta se olisi helpompi ommella ja tein erillisen kaavan yläreunukselle.
Sukkiin löytyy kaavoja pilvin pimein, googlaa vain "christmas stocking" ja löydät varmasti mieleisen kaavan ja kuvista ideoita toteutukseen.
Itse innostuin niin paljon, että ompelin myös kaveriporukan muksuille omat sukat. Näihin laitettiin pikkujouluissa lapsille pienet pikkujouluyllätykset.

Näissäkin sukissa on nimet, mutta koska en voi kavereiden lasten nimiä lupaa kysymättä paljastaa, on kuva otettu niin, että nimet eivät näy. 

Muutama vinkki sukkien ompeluun. Jos teet huovasta, niin leikkaa lopuksi suurin osa saumavarasta pois. Muissa kankaissa riittää aukileikkaukset saumanvaraan. Reunusta kiinnittäessä pitää laittaa reunuksen oikea puoli sukan nurjaa puolta vasten, jotta reunus kääntyy oikein päin. 

Jos teet kirjonnan itse sukkaan, etkä reunukseen, niin kannattaa kirjoa ennen kuin ompelee sukan. 

Kovin pörröisiin materiaaleihin (esim. fleece tai vakosametti) on vaikea saada jäämään merkkejä, jotka ovat kirjonnassa tärkeintä. Mutta huom! Vaikeaa, ei mahdotonta!

Kisumekko ja neuletakki

Myönnetään. Koitin kovasti keksiä raflaavampaa otsikkoa, joka samalla kertoisi jotain näistä töistä, mutta eipä tullut mitään mieleeni. Mennään sitten sillä ilmeisellä. 

Tämän mekon ompelin ystäväni tytölle 3 -vuotislahjaksi. Takki tuli samaan lahjaan. Ystävän tyttö on suloinen pieni ihminen, joten halusin tehdä hänelle jotain yhtä suloisen ja söpön näköistä lahjaksi.

Pallottelin erilaisia ideoita mielessäni, enkä oikeastaan osaa sanoa, mistä juuri tämä idea sitten syntyi. Sekin jalostui kyllä matkan varrella. Alun perin ajatukseni oli tehdä kissa applikoiden yksiväriselle harmaalle kankaalle, mutta sitten kun kokeilin sitä, oli itse mekkokangas jotenkin hirmuisen ankean oloinen. Joten valmiiseen toteutettavaan ideaan valitsin ruudullisen harmaapohjaisen villakankaan. 

Kissalla on satiininauha kaulassa ja siihen on ommeltu kiinni oikea kulkunen, joka kilisee hauskasti lapsen liikkuessa. 

Neuletakki on neulottu Garnstudio DROPSin ohjeella. Lankana Novita Miami. Ainut muutos ohjeeseen oli se, että tein myös helmaan leveän helmineulekaistaleen. Napit takkiin ovat alunperin Päivänsäteelle tuunaamastani villakangastakista. 

NapiKas mekko

Viimeisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Ja ihan saa laiskuuttani tällä kertaa syyttää... Mekko ja kuvatkin on olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tosin tähän väliin on mahtunut yksi kappale keuhkputken- ja poskiontelon tulehduksia sekä aloitus uudessa työssä, joten ehkä hiukan saan noilla anteeksi.

NapiKas -mekkoon sain inspiraation jo kesällä katsoessani Project Runway -ohjelmaa, jossa siis lahjakkaat muotisuunnittelijat kilpailevat paikasta auringossa. En enää edes muista, kenen kilpailijan suunnittelema mekko se oli, josta inspiksen sain. Sen kuitenkin muistan, että siinäkin oli napit sivussa. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuikin, sillä inspiraatiomekko oli kokonaan musta ja huippumuotia aikuiselle naiselle. Tämä mekko on minun kotiateljeen räpellys omalle Päivänsäteelle. 

Jujuna mekossa on siis sivuissa olevat napit. Päivänsäteen mekossa napit ovat koristeena, itse kiinnitys tapahtuu nepparein. 

Mekkoon käy kaavaksi oikeastaan mikä tahansa A-lnjaisen mekon kaava. Suurimpaan osaan joutuu kuitenkin tekemään muokkauksen, jotta saa napituslistat sivuille. Taas kerran olin huolimaton, enkä muistanut kirjoittaa ylös lehden numeroa, josta itse otin kaavat. Sen muistan, että kyseessä oli Suuri Käsityölehti ja kirjastosta lainattu. Voisin käydä kurkkimassa, jos vielä lehden sieltä löytäisin. Sen kuitenkin muistan, että kaava oli kerrankin jopa sopivan kapea meidän neidille. 

Jouduin siis lisäämään kaavaan napituslistat ja lisäksi suoristamaan sivuja, jotta napituslistat onnistuvat nätimmin, mekon sivu kun oli hiukan muotoiltu. 

Mekossa on selässä lyhyt vetoketju mahdollistamassa pukemista, sillä en halunnut enää olkapäille nappeja laittaa. Napit on itse päällystetty, nappien kankaat ovat Eurokankaasta ja nappiaihioina käytin Prymin päällystettäviä nappeja. 

Minni-fanin pöksyt

Pikkuinen Päivänsäteemme on jo jonkin aikaa ollut iso Mikki ja Minni Hiiri -fani. Tämä alkoi, kun hän keväällä sai Mikki Hiiren kerhotalo -DVD:itä lahjaksi. Niitä on katsottu paljon ja Mikki ja Minni ovat todella ihania Päivänsäteen mielestä.
Siivoillessani vaatekaappiani tiistaina vastaan tuli minulle pieneksi jääneet ja vähällä käytöllä olleet Mikki & Minni -pyjamahousut. Sain idean tuunata niistä Päivänsäteelle omat housut, joista hän varmasti pitää. Ja toden totta, ne ovat tytön mielestä ihanimmat housut koko maailmassa.

Minulla yleensä ajatus lentää vauhdilla eteen päin ja ehdin jo toteuttamaan ajatuksiani, ennen kuin olen oikein todella miettinyt, mitä kannattaisi tehdä. Nytkin innostuin housujen muokkaamisesta niin paljon, että unohdin ottaa vaihe vaiheelta kuvia blogia varten. Laitan tähän kuitenkin selostuksen siitä, miten nuo housut tein.

Tarvikkeet: Muokattavien aikuisen pyjamahousujen (trikoo tai neulos) lisäksi tarvitaan malliksi lapsen housut. Ja uusia housuja varten kuminauhaa.

1. Silitä molemmat housut, sekä muokattavat, että mallina toimivat, tarkasti. Kiinnitä erityisesti huomiota, että saumat tulevat siististi sivuille ja kangas jää sileäksi.
2. Levitä muokattavat housut pöydälle / lattialle (missä nyt onkaan tilaa työskennellä) ja lapsen housut siihen päälle. Katso, että haarat sekä sisäsaumat tulevat kohdakkain.
3. (Piirrä uusien housujen sivusauman ja yläreunan viivat tai jos olet kuten minä, leikkaa vaan ronskisti lapsen housun reunoja pitkin. Huomaa jättää sekä vyötäröön että lahkeeseen taittovaraa.
4. Ompele sivusaumat.
5. Ompele vyötärölle yksinkertainen päärme ja jätä aukko kuminahaulle.
6. Tee samanlaiset päärmeet myös lahkeen suuhun.
7. Leikkaa sopivan mittaiset kuminauhat (kuminauhan pituus riippuu lapsen vyötärön ympäryksestä, lahkeisiin laitoin reilu 15 cm).
8. Pujota kuminauhat paikoilleen ja ompele vielä pujotusaukko kiinni.
HUOM! Käytä ompeleena siksakia tai jousto-ommelta!

Ananasa käämä vai ananas-äkämä?

Löysin tiistaina Marimekon poistopaloista puolen metrin palan Ananas-kangasta vihreänä. Mihinkään vaatteeseenhan se ei olisi pituussuunnassa riittänyt, mutta jotenkin se pala houkutti kovasti. Jännä juttu sikälikin, etten ole koskaan ollut ananaskuosin suuri ihailija, liian tukkainen minun makuuni. Tovin palaa käsissäni pyöriteltyäni keksin, että teen siitä Päivänsäteelle mekon, ja leikkaan palat vaakasuunnassa. 

Ja kun asiaa mietin, niin tuumin, että niin ananaskuosi lapsen mekossa paremmin toimiikiin. Pystyyn leikatussa ei tulisi ollenkaan yksiväristä vaaleamman vihreää mukaan, ellei sitten leikkaisi epäsymmetrisesti niin, että toinen puoli olisi vihreää. 

Koska kuosi on jo niin rauhaton, päätin tehdä mekosta hyvin yksinkertaisen A-linjaisen. Ohuet olkaimet tekevät mekosta keveämmän. 

Koko meni vähän pieleen, ja mekko on tosi löysä, vaikka piirsin kaavan leveydestä kokoa pienempänä, kuin mikä pituuden mukaan on Päivänsäteen koko. 

Taas kerran en millään malttanut odottaa, vaan mekkoa oli pakko päästä heti tekemään. Ja niinhän siinä kävi, että niin kauan ompelin, että sain mekon valmiiksi tiistai-iltana. 

Mekko kuvattiin eilen samalla reissulla Pellavapään pellavanlehtimekon kanssa. 

Pellavapään pellavanlehtimekko, the photoshoot

Innostuin tuosta kuvausideasta ehkä vähän liikaakin. Värväsin valokuvausta harrastavan mieheni kuvaajaksi, mietin tarkkaan kuvauspaikkaa ja lahjoin Päivänsäteen jätskipalkalla jaksamaan kuvaamista kuvaamisen perään, mikä ei kyllä ollut kauhean rankka juttu loppupeleissä. Päivänsäde kun rakastaa kauniita vaatteita ja ainakin toistaiseksi maku on aika lailla sama äidin kanssa ja lisäksi Päivänsäde tykkää oikein kovasti olla kuvattavana. Liekö tässä sitten supermalliuran ensimmäiset otokset! (vakavasti ottaen, toivottavasti ei, ellei mallimaailman kauneuskäsitys sitten muutu radikaalisti ennen kuin Päivänsäde tulee siihen ikään). 
Kävimme kuvaamassa Turun linnan puistossa. 

Hullu hatuntekijä

Tuossa aikaisemmin kesällä kyselin kummipoikamme äidiltä, mitä kummis tarvitsee / haluaa synttärilahjaksi. Äitinsä tuumasi, että joku hellelakki olisi kiva. Minä muistin heti erään kankaan varastoissani ja tuumin, että se sopisi täydellisesti ns. pappalippikseen. 

No, tavoilleni uskollisena aloin kuitenkin epäröidä taitojeni kanssa. Metsästin vaikka mistä helpompaa mallia, mutta en löytänyt muuta kuin hellehatun. Joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää sitä niin vaikealta tuntuvaa pappalippistä. No, eihän se sitten niin kamalan vaikea ollutkaan. Itse asiassa sitä oli oikein kiva ommella. Niin kiva, että tein samalla mallilla Päivänsäteelle oman mansikkalippiksen ja toisen ystävän pojalle siililippiksen. 

Tässä niitä lippiksiä. 

Alimmassa kuvassa näkyy sitten myös hellehattu, sen ompelin erään toisen ystävän tytölle. Tämä on se sama hellehattu, jota meinasin alkaa tehdä myös kummipojalle. Kuinka ollakaan, tuo hellehattu oli huimasti haastavampi kaikkine kohdennuksineen kuin pappalippis. 

Pappalippiksen kaavat ovat kultaisella 90-luvulla ilmestyneestä lasten kaava- ja muotilehdestä nimeltään MuotiMuksu, nro 3/97. Sain noita MuotiMuksu -lehtiä anopilta keväällä ison pinon ja ihme kyllä aina välillä niistä löytyy helmiä. Jos joku noista lippiksistä tämän perusteella innostuu, niin muistaakseni tässä keväällä oli Suuressa Käsityölehdessä myös kaavat lapsen pappalippikseen. 

Hellehatun kaavat puolestaan Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle - 25 helppotekoista vaatetta 0 - 5 -vuotiaille (Kustannus Mäkelä 2010). 

Kankaat näihin kaikkiin lakkeihin löytyivät omasta kaapista. Minulla on tapana haalia varastoihini kankaita aina kun on mahdollista, enkä edes kaikista muista, miten ne on sinne päätyneet. 

Joku kuitenkin saattaa tunnistaa siilikuosin. Jep, se on Nanson kuosi. Ostin kerran alesta siilipussilakanan nimenomaan käsityömateriaaliksi. Nyt sille tuli käyttöä. 

Pellavapään pellavanlehtimekko

Hui kauhistus! On tämä kirjoittaminen vähän jäänyt. Yli kaksi kuukautta ilman yhtäkään uutta tekstiä. Pahoittelut niille, jotka aktiivisesti blogia seuraavat.
Tänä aikana on nautittu lämpimästä keväästä ja alkukesästä. Keväällä juhlittiin myös serkkuni häitä. Juhlia vasten Päivänsäde sai tietenkin uuden mekon.
Tämä kokonaisuus koostuu neulotusta essumekosta ja popliinikankaasta ommellusta alusmekosta.
Idean neulottuun essumekkoon sain eräästä takavuosien Novita-lehdestä, jota selasin anopin luona. Siinä oli aivan upea, herkkää virkattua pitsiä oleva pienen tytön juhlamekko. Itse en ole erityisen hyvä virkkaaja, olen hidas, eikä kärsivällisyys riitä. Niinpä aloin suunnitella pitsineulemekkoa.
Mekon lehtipitsin ja reunapitsin mallit ovat Nancy Bushin kirjasta Estonian knitted lace, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Pitsihuivit neuloen.
Ohjettakin tähän koitin aluksi kirjoittaa. Se kuitenkin jäi jossain vaiheessa. Täytyy kaivaa alku esiin ja täydentää, ainakin, jos kiinnostuneita löytyy.

Pellavapään pellavanlehtimekko

Lankana Novitan Kotiväki, väri pellava. Puikot nro. 3. 

Alusmekko on ommeltu muokaten useammasta kaavasta. Ideana kuitenkin se, että helmaosa on samalla tavalla poimutettu kuin essumekossa, jotta kangas menisi kauniisti neuleen takana.

Vaapukkamaamekko

Tuossa taannoin, jo pari viikkoa sitten, iski taas ompelukärpänen. Tai no, mikään kärpänen, ihan pakkomielle se oli. Koska aikaa oli taas se yksi päivä, eikä mitään tietoa siitä, koska pääsisin jatkamaan, ompelin taas Päivänsäteelle uuden mekon. 
Mekko on todella perusmallia. Samoilla kaavoilla tehty, kuin vihkiruusumekko, mutta hiukan levensin ja lisäsin pituutta. Koko varmaan noin 104, on toistaiseksi hitusen iso Päivänsäteelle. 

Kangas on jämäkankaiden osastolta. Itselleni olin ommellut vapuksi 2009 tuosta hameen, joka on muuten jo mennyt kierrätykseen. Kuva siitäkin tosin löytyy. Ei kylläkään niin hieno, kuin tuon mekon kuva, kun en noihin aikoihin perehtynyt yhtään kuvaussuunnitteluun, asetteluun yms. 

Bambimekko 2 -vuotiaalle Päivänsäteelle

Päivänsäde täyttää vuosia helmikuun viimeinen päivä. Kokonaista kaksi vuotta tulee täyteen tuolloin. Jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää päätin ommella pienelle neidille jokaiseksi synttäripäiväksi ihan oman, uniikin synttärimekon. 
Tänä vuonna Päivänsäde pääsee juhlimaan polka dot -kuvioidusta puuvillapopliinista ommellussa mekossa, jossa on bambiaiheista koristenauhaa. 

Kaavojen löytäminen ei ollutkaan sitten se helpoin juttu! Annoin ja heitin syksyllä pois ison kasan käsityölehtiä, ja nyt on tallessa vain viime vuoden ja tämän vuoden lehtiä. Juuri oikean laista kaavaa ei niistä löytynyt, joten jouduin vähän muokkailemaan. Tämän mekon kaavat on muokattu SK 2/2013 lehden vauvan omenamekon kaavoista. Jouduin leventämään ja pidentämään kaavoja, sillä lehden kaavan koot loppuivat 80:een, ja Päivänsäteelle tarvitaan kokoa 92/98. Lisäsin siis ympärykseen yhteensä 6 cm, keskietuun ja keskitakaan, pidensin helmaa 6 cm ja lisäksi korotin olkasauman paikkaa 1,5 cm. Hihaan lisäsin leveyttä 3 cm, jotta se istuu olkasaumaan. 

Ompelu olikin aika jännitysnäytelmä. Minä en ensinnäkään vaan osaa poimuttaa. Tiedän kyllä, miten se pitäisi tehdä, mutta siitä ei tule mitään. Aina menee enemmän laskoksille. Onneksi onnistuin tähän nyt saamaan kuitenkin tarpeeksi pienet laskokset. 

Lisäksi olen aikamoinen ompelukonehurjastelija ja varsinkin pikkutarkat yksityiskohdat on sellaisia, että meinaa mennä pieleen. Niinpä ommellessani koristenauhaa paikoilleen toistin mielessäni mantraa " hil-jaa hy-vää tu-lee" tahdittaen sillä ompelua. Jotenkin sen avulla maltoin ommella rauhallisemmin. 

Hihat olivatkin sitten yksi murheenkryyni. Toisen hihan ompelin kahteen ja toisen kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Joku muokkauksessa oli siis vissiin mennyt pieleen. En kyllä usein hihoja ompelekaan, mutta kyllä tuollaiset perushihat nyt yleensä onnistuu. Oman jännityksensä näihin hihoihin toi toki sekin, että ne olivat niin kapoisat, että juuri ja juuri menivät vapaavarren ympäri. 

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tässä mekossa oli minulle enemmän haastetta kuin muissa pitkään aikaan ja välillä on hyvä haastaa itsensä. Ja on sitä ihan eri tavalla iloinen onnistuneesta lopputuloksestakin, kun se ei ollut ihan läpihuutojuttu. 

Lisäyksenä kuva Päivänsäteestä syömässä synttärikakkua mekossaan. 

Tyttären ja äidin matchy-matchy mekot

Hirveän pitkä aika on päässyt kulumaan edellisestä kirjoituksesta. Jos täällä on vakituisia kävijöitä, niin pahoitteluni. Aloitin joulukuussa uudessa työpaikassa ja meno on nyt tammikuussa ollut hektistä, lisäksi olen sairastellut tässä jonkun verran (nytkin sairauslomalla) ja kaiken kukkuraksi olemme muuttaneet uuteen kotiin. Tai no, uuteen ja uuteen, minun lapsuuden kotiini.

Tällä kertaa ajattelin esitellä Päivänsäteen ja minun matchy-matchy juhlamekot. Joulunakin näitä käytettiin, mutta tarkoitus on toki käyttää muutenkin.
Joulukuun alussa oli Myllyn Marimekossa alennuksessa kankaita, tämä punainen vihkiruusu oli yksi niistä. Jotenkin heti näin sen silmissäni pikkutytön mekkona ja ostin kankaan.
Kaavat on ihan perus A-mallisen liivimekon kaavat. En nyt edes muista, mistä lehdestä ne otin, mutta noitahan nyt löytyy vaikka mistä.
Koska kokemus on opettanut, että valmiskaavat ovat aivan liian leveitä meidän hoikkeliinille, muokkasin toki kaavoja jonkin verran. Jouduin kaventamaan sen verran paljon, että myös kädentiet ja pääntie piti muokata.
Tässä se nyt kuitenkin on.

Omaan mekkooni sain inspiraation Päivänsäteen mekon tilkuista. Alunperin ajatuksena oli käyttää itse mekkoon Marimekon Muija-kangasta mustana, mutta se oli minun budjettiini liian kallista. Eurokankaasta löytyi kivaa tummanharmaata popliinia pienillä valkoisilla pilkuilla.
Tätä mekkoa tehdessäni meillä oli pakkaus jo täydessä vauhdissa ja suurin osa kaavalehdistäni jo uudessa kodissa. Koska halu ommella mekko juuri silloin oli kuitenkin suuri, muokkasin viime vuoden muistaakseni viimeisessä SK:ssa olleesta taitelijan takin kaavasta kaavan mekkoon.
Mekkoon tuli siis taskut Päivänsäteen mekkokankaasta.

Sydämellistä joulua

Tämän joulukoristeen tein viime jouluna keittiön tyhjää seinää koristamaan. Päivänsäde oli silloin vajaa 10 kuukauden ikäinen, enkä ollut ehtinyt ompelemaan mitään tytön syntymän jälkeen. Jouluna kuitenkin iski hillitön halu ommella ja tehdä jotain joulujuttua. Vauvan äidillä ei kuitenkaan kauheasti ompelurauhaa ollut, joten päädyin tällaiseen helppoon joulukoristeeseen. 

Sydämien kankaiksi valikoitui varastoistani sopivan jouluiset kankaat. Ennen ompelua painoin sydämiin sabluunan avulla kirjaimet j, o, u, l ja u ja koristelin sydämiä muuten. Ompelin sydämiin ripustuslenkit, mutta päädyin lopulta kiinnittämään ne naruun pienillä pyykkipojilla. Toki ne roikkuvat silti ripustuslenkeistään. 

Monsterimaniaa

Ompelin taannoisiin kekrijuhliin lapsille yllätykseksi omat monsterit. Tein jokaiselle lapselle erilaisen ja mietin sopivan monsterin jokaiselle erikseen. Jokaisen monsteri toi siis jollain tavalla saajan mieleeni. 
Lapset saivat monsterinsa onginnassa, ja se olikin jännää puuhaa. Jokaiselle monsterille olin myös keksinyt nimen. 

Ohjeet ovat  Fiona Goblen kirjasta Make a Monster. Fleeceä kului hyvin vähän, samoin kuin täytevanua. Jos siis on jotain jämäpaloja lojumassa nurkissa, niin niistä jo todennäköisesti saa. Koko joukkoon monstereita ei mennyt puoltakaan pussia täytevanua. Monstereita oli hauska ommella ja pakko myöntää, että mieli teki ommella vielä paljon suurempi joukko, kuin mitä tein. 
Kirjassa on jokaiselle monsterille oma nimi. Koska meidän kaveripiirissä lapset ovat vielä pieniä, keksin monstereille suomenkieleen istuvammat nimet. Monsterit saivat sitten myös nimilaput kaulaansa. 

Masha ja karhu

Onkin taas kerran päässyt vierähtämään pidempi tovi viimeisestä kirjoituksesta. Olemme molemmat, Päivänsäde ja minä, sairastelleet, joten käsityötkin ovat jääneet vähemmälle. 

Eilen juhlimme kaveriporukassa kekriä. Lapset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin. Jo aikoja sitten olin päättänyt pukea Päivänsäteen Masha ja karhu -animaation Mashaksi. Sarjan alettua MTV3 Juniorilla huomasin nimittäin, että Päivänsäde on kuin ilmetty Masha. Myös kuvaus sopii Päivänsäteeseen "Maša on hyperaktiivinen pikkutyttö, joka on kuitenkin hyväsydäminen sekä itsenäinen."

Ompelin Päivänsäteen mekon retromekon kaavoilla. Kankaana on ihan tavallinen lakanakangas ja koristenauha löytyi Jätti rätin Turun myymälästä. 

Retroilua

Tuossa viime viikolla, kun olin päivät yksin kotona, teki kovasti mieli ommella jotain. Päivänsäde on vielä niin pieni, että hänelle saa nopeasti valmista, joten oli helppo päätös tehdä jotain hänelle. Tykkään kovasti retrosta ja kierrätysideologia elää minussa vahvasti, onhan minut siihen kasvatettu lapsesta saakka. Varastosta löytyikin oman äitini vanha mekkoessu (vai essumekko, joka tapauksessa vaatekappale, jota käytetään essuna, mutta se kiinnittyy niin, että siitä tulee ihan mekko). Olen jo jonkun aikaa ollut aikeissa ommella essun kankaasta Päivänsäteelle mekon, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Nyt innostus ja se, että oli aikaa oikeasti keskittyä ompelemiseen, antoi siivet ja valmista tuli yhdessä päivässä. 
Valmiita kaavoja mekkoon ei ollut, käytin apuna yhtä Päivänsäteen vanhaa mekkoa, lisäsin hiukan ympärykseen ja muokkasin yläosan. Henkseleistä tulikin sitten reippaasti liian pitkät ja sain lyhentää niitä parisenkymmentä senttiä. 
Mitään uutta ei mekkoa varten tarvinnut ostaa, sillä myös napit ovat peräisin mekkoessusta. 

Mekosta tulikin heti hitti! Ekana käyttökertana Päivänsäde ei illalla olisi mitenkään halunnut riisua mekkoa pois ja vaihtaa yöpukua päälle. Ja sitten ressu kulki ympäriinsä kantaen mekkoa mukanaan.