sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Neulootikon (sormenpään) pelastus

Jokainen, joka neuloo paljon on varmasti joskus törmännyt tähän ongelmaan. Kun tarpeeksi paljon neuloo saattaa oikean etusormen kärki kipeytyä (tai vasureilla vasemman etusormen). Erityisesti tämä ongelma nousee esiin ohuilla puikoilla neulottaessa. Ja koska neulomiseen on kehittynyt riippuvuutta muistuttava suhde, neuloa on pakko. 

Minulla on jo pitkään ollut ongelmana se, että runsas neulominen on saanut aikaiseksi oikean etusormen pään kipeytymistä ja ihon pois kuoriutumista. Tällä viikolla, neuloessani hikihatussa kummipojan synttärilahjaneuletta, vaiva kävi vielä ikävämmäksi. Kävi nimittäin niin, että ohut ja terävä puikko luiskahti vanhan ihon reunan alle, tehden ihoon jokseenkin kipeän reiän. Verenvuodolta onneksi sentään säästyttiin. Tämä hurja onnettomuus teki neulomisesta niin kivulaista, että se oli lähes mahdotonta. Tein kaikenlaisia laastarivirityksiä sormenpäätä suojatakseni, mutta pidemmän päälle ne eivät ole kovin toimivia, saati edullisia ja ekologisia ratkaisuja. Mietin kovasti ratkaisua ongelmaan. Joku tuppi sormenpäähän olisi saatava. Sellainen, joka suojaisi sormen kunnolla, mutta jonka kanssa neulonta sujuisi kuitenkin jouhevasti. Toisin sanoen sen pitäisi olla tarpeeksi paksu, mutta ei kuitenkaan liian paksu! Eräs tuttuni vinkkasi, että voisin kokeilla sormikumia. Niitä härpäkkeitä, joita toimistoissa käytetään, että saadaan paperista parempi ote. 

Kauppareissun yhteydessä piipahdin siis toimistotarvikkeita myyvässä liikkeessä ja investoin 1,50 euroa sormikumiin. Kotona se pääsi sitten heti testiin. Nyppylöiden kanssa ei oikein toiminut. Koitin käntää kumin toisen päin, mutta ei ne nypyt siellä sisäpuolellakaan mukavilta tuntuneet. Jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto. Leikata nypyt pois ja koittaa, toimisiko kumi sitten. Leikkasin siis nypyt pois kynsisaksilla ja olin valmis uuteen yritykseen. Nyt kumi toimi kuin unelma! En varmasti enää ikinä neulo ilman tuota kumia. Ja oikea etusormenikin kiittää. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin sen pää ei ole kova ja karhea ja sen iho on ehjää. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvaa. Ennen kuvan kaappasin härskisti netistä, kun en älynnyt ennen leikkuutoimenpidettä kuvata. 




4 kommenttia:

  1. Kun tuosta aika jättää, tavallisesta vahvahkosta kumihanskasta saa kanssa hyvän suojuksen, kun leikkaa hanskan sormesta pätkän irti.

    VastaaPoista
  2. Totta! Täytyykin katsella kumihanskojakin sillä silmällä.
    Olen tässä kyllä miettinyt, että näinköhän tähänkin olisi joku juuri tätä tarkoitusta varten kehitetty väline, jota saisi ostaa kalliilla jostain alan liikkeestä. Itse en kyllä ainakaan ole törmännyt missään sellaiseen. Mutta olettaisin ongelman olevan sen verran yleinen, että sille olisi keksitty "virallinen" ratkaisu.

    VastaaPoista
  3. Minulle ei tuo ihoasia tule kovinkaan helpolla, vaikka paljon neuleita teenkin. Joskus metallinen, hyvin pieni virkkuukoukku on kalvanut ihoa araksi.

    Mutta se, mitä tapahtuu, ei ole yhtään kivampaa, kuin tuo ihon rikkoutuminen. Tökkään puikon päällä oikean etusormen kynnen alle. Ja sitten se tapahtuu uudestaan. Ja uudestaan. Ja lopulta annan periksi ja pistän kutimet syrjään muutamaksi päiväksi. Olen vähän tuuminut, että siinä vaiheessa olen urheilijoitten tapaan varmaan ylikunnossa ja alkaa suoritukset mennä pieleen :D.

    VastaaPoista
  4. Tutulta kuulostaa, just hain laastarin ihan järjettömän kipeään sormenpäähän, kun yllättävä neulomisinto iski. :D

    VastaaPoista