keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pellavapään pellavanlehtimekko, the photoshoot

Innostuin tuosta kuvausideasta ehkä vähän liikaakin. Värväsin valokuvausta harrastavan mieheni kuvaajaksi, mietin tarkkaan kuvauspaikkaa ja lahjoin Päivänsäteen jätskipalkalla jaksamaan kuvaamista kuvaamisen perään, mikä ei kyllä ollut kauhean rankka juttu loppupeleissä. Päivänsäde kun rakastaa kauniita vaatteita ja ainakin toistaiseksi maku on aika lailla sama äidin kanssa ja lisäksi Päivänsäde tykkää oikein kovasti olla kuvattavana. Liekö tässä sitten supermalliuran ensimmäiset otokset! (vakavasti ottaen, toivottavasti ei, ellei mallimaailman kauneuskäsitys sitten muutu radikaalisti ennen kuin Päivänsäde tulee siihen ikään). 
Kävimme kuvaamassa Turun linnan puistossa. 














sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Lukijaksi

Sain asian selvitettyä, ja nyt pitäisi olla mahdollista liittyä lukijaksi. Tämä ominaisuus löytyy ihan tuolta sivun alalaidasta, että sinne saakka pitäisi sitten jaksaa skrollata :D

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Yhdenillan juttu rantaradalla

Teimme perheen kesken parin päivän kesälomareissun Helsinkiin. Nautimme kesästä, yhdessäolosta, Linnanmäen tunnelmasta ja Korkeasaaren eläimistä. Väliin saatiin ujutettua myös käynti Hakaniemen kauppahallissa, jonne tahdoin kovasti, lähinnä Vihreä vyyhti -lankakaupan vuoksi. 
Taas kerran Vihreästä vyyhdistä tarttui mukaan kasa lankoja. Parisataa grammaa Pirtin kehräämön eri vihreän sävyillä liukuvärjättyä karstalankaa ja Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa Be Sweet Bambino Taffy -lankaa, josta tein Päivänsäteelle myssyn. Annoin tytön itse valita värin.
Neuloosi ei kysy aikaa eikä paikkaa, joten ostin lähtöä tehdessämme Anttilasta vielä sopivan kokoisen pyöröpuikon ja pistin junassa tuulemaan Päivänsäteen myssyn kanssa. Ja niin syntyi Rantarata-myssy. Suurimman osan myssystä ehdin neuloa junamatkan aikana, mutta kavennuksia ja päättelyitä en pystynyt tekemään. Ne tein, kun pääsimme kotiin. 
Päivänsäde on niin ihastunut uuteen päähineehensä, että se piti saada helteestä huolimatta päälle kauppareisulle. 



 



Päivänsäteen myssyyn käytettyä väriä on kuvassa alhaalla oikealla ja keskirivissä vasemmalla. Lanka on puuvilla-bambusekoitetta ja värien vaihtuessa on solmukohta, eli lankaa ei ole liukuvärjätty. 

Itse myssy on todella helppo tehdä. Yksi kerä riittää juuri ja juuri tuollaiseen n. 50 cm päänympärykseen. Minulla oli pyöröpuikko kokoa 4,5, tiheys n. 18 s / 10 cm. 
Ja näin se tehdään:
Luo 88 s. Neulo suljettuna neuleena ensimmäisellä värillä 1 kiertäen oikein 1 nurin koko värin ajan. Neulo sen jälkeen sileää oikeaa, kunnes olet neulonut viimeistä väriä 6 kerrosta. Kavenna sen jälkeen 3 kerroksen ajan neuloen koko ajan 2 oikein yhteen. Ensimmäisen kavennuskerroksen jälkeen työssä on 44 silmukkaa, toisen kavennuskerroksen jälkeen 22 silmukkaa ja viimeisen kavennuskerroksen jälkeen 11 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se 11 jäljellä olevan silmukan läpi ja kiristä. Päättele langat ja myssy onkin valmis. 


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Äitinsä tyttö

Tuli tällainenkin aihe mieleen, kun selailin kuviani Photobucketissa. 
Suloinen Päivänsäteemme on ihan pienestä pitäen ollut kovin innokkaasti tutkimassa äidin käsityötarpeita, katsellut käsityökirjoja ja -lehtiä, halunnut leikkiä puikkojen ja virkkuukoukkujen kanssa ja sen sellaista. Äidin sydäntähän tämä lämmittää kovasti. En malttaisi odottaa aikaa, jolloin Päivänsäteen motoriset taidot ovat sen verran kehittyneet, että voidaan jotain yksinkertaisia juttuja alkaa opetella. 

Tässä muutama mosaiikki Päivänsäteestä työn touhussa :D





Viime aikoina Päivänsäde on myös hoksannut, että siitä siis ihan oikeasti valmistuu erilaisia tuotteita, kun noita puikkoja ja virkkuukoukkuja heiluttaa tai ensin leikkaa kangasta ja sitten ompelee. Päivänsäde on tehnyt hienon kaulaliinan kummisedälleen "virkkaamalla" eli tökkimällä ja koukkimalla yhtä jämäkerää, jonka olen hänelle käsitöihin antanut, tehnyt villapaitaa kaverin vauvalle, joka viime sunnuntaina teki suuren vaikutuksen Päivänsäteeseen ja vielä tutkinut tarkkaan äidin kankaita ja ompelulankoja ja ilmoittanut, että hän tekee paidat parhaalle kaverille ja itselleen. 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hullu hatuntekijä

Tuossa aikaisemmin kesällä kyselin kummipoikamme äidiltä, mitä kummis tarvitsee / haluaa synttärilahjaksi. Äitinsä tuumasi, että joku hellelakki olisi kiva. Minä muistin heti erään kankaan varastoissani ja tuumin, että se sopisi täydellisesti ns. pappalippikseen. 
No, tavoilleni uskollisena aloin kuitenkin epäröidä taitojeni kanssa. Metsästin vaikka mistä helpompaa mallia, mutta en löytänyt muuta kuin hellehatun. Joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää sitä niin vaikealta tuntuvaa pappalippistä. No, eihän se sitten niin kamalan vaikea ollutkaan. Itse asiassa sitä oli oikein kiva ommella. Niin kiva, että tein samalla mallilla Päivänsäteelle oman mansikkalippiksen ja toisen ystävän pojalle siililippiksen. 
Tässä niitä lippiksiä. 







Alimmassa kuvassa näkyy sitten myös hellehattu, sen ompelin erään toisen ystävän tytölle. Tämä on se sama hellehattu, jota meinasin alkaa tehdä myös kummipojalle. Kuinka ollakaan, tuo hellehattu oli huimasti haastavampi kaikkine kohdennuksineen kuin pappalippis. 

Pappalippiksen kaavat ovat kultaisella 90-luvulla ilmestyneestä lasten kaava- ja muotilehdestä nimeltään MuotiMuksu, nro 3/97. Sain noita MuotiMuksu -lehtiä anopilta keväällä ison pinon ja ihme kyllä aina välillä niistä löytyy helmiä. Jos joku noista lippiksistä tämän perusteella innostuu, niin muistaakseni tässä keväällä oli Suuressa Käsityölehdessä myös kaavat lapsen pappalippikseen. 
Hellehatun kaavat puolestaan Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle - 25 helppotekoista vaatetta 0 - 5 -vuotiaille (Kustannus Mäkelä 2010). 
Kankaat näihin kaikkiin lakkeihin löytyivät omasta kaapista. Minulla on tapana haalia varastoihini kankaita aina kun on mahdollista, enkä edes kaikista muista, miten ne on sinne päätyneet. 
Joku kuitenkin saattaa tunnistaa siilikuosin. Jep, se on Nanson kuosi. Ostin kerran alesta siilipussilakanan nimenomaan käsityömateriaaliksi. Nyt sille tuli käyttöä. 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

3 x 3 -vuotislahja

Kaveripiirissämme on kolme pikkuista, jotka syntyivät kuukauden sisään toisistaan kesällä 2010. Heitä on sitten kolmena vuotena juhlittu yhteisillä juhlilla. Tapani mukaan tein tänäkin vuonna itse lahjat. 
Tällä kertaa tein valmiiden ohjeiden mukaan, sillä pitäähän sitä välillä harjoittaa ohjeiden lukutaitoa. Olen siinä sivumennen sanoen luvattoman huono. 
Pienet synttärisankarit saivat jokainen omat lakit, pojat pappalippikset ja tyttö hellehatun. Lisäksi neuloin yhden villaisen neuleliivin, yhden puuvillaisen neuletakin ja yhden puuvillaisen neulemekon. Keskitytään tässä kirjoituksessa noihin neuleisiin, vaikka kaksi lakkia kuvassa näkyy myöskin. 




Ensimmäisenä villainen neuleliivi. Tehty Dropsin ohjeella, tosin jätin pintaneuleen pois. Lankana tässä on Gjestalin Maija -lanka. 
Limenvihreä puuvillaneuletakki on tehty myös Dropsin ohjeella, ja tällä kertaa täysin mallin mukaisesti. Lankana tässä takissa on Hjertegarnin Primevera Cotton. 
Mekon ohje puolestaan on Modan numerosta 3/2012. Ohjeen mekko oli kovin lyhyt, joten pidensin helmaa viitisen senttiä. Malliin kuului myös hihat, jotka neuloinkin, mutta päätin sitten loppujen lopuksi jättää pois. Jotenkin kokonaisvaikutelma on kevyempi ilman hihoja. Mekossa käytin myös Hjertegarnin Primevera Cottonia. 
Lahjansaajat tuntuivat pitävän lahjoistaan, joskin lelulahjat yllättäen veivät voiton. Myöskin lahjottavien vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä lahjoihin, joten eivätköhän ne käyttöön mene. 

Huomenna sitten noista lakeista lisää :)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Neulootikon (sormenpään) pelastus

Jokainen, joka neuloo paljon on varmasti joskus törmännyt tähän ongelmaan. Kun tarpeeksi paljon neuloo saattaa oikean etusormen kärki kipeytyä (tai vasureilla vasemman etusormen). Erityisesti tämä ongelma nousee esiin ohuilla puikoilla neulottaessa. Ja koska neulomiseen on kehittynyt riippuvuutta muistuttava suhde, neuloa on pakko. 

Minulla on jo pitkään ollut ongelmana se, että runsas neulominen on saanut aikaiseksi oikean etusormen pään kipeytymistä ja ihon pois kuoriutumista. Tällä viikolla, neuloessani hikihatussa kummipojan synttärilahjaneuletta, vaiva kävi vielä ikävämmäksi. Kävi nimittäin niin, että ohut ja terävä puikko luiskahti vanhan ihon reunan alle, tehden ihoon jokseenkin kipeän reiän. Verenvuodolta onneksi sentään säästyttiin. Tämä hurja onnettomuus teki neulomisesta niin kivulaista, että se oli lähes mahdotonta. Tein kaikenlaisia laastarivirityksiä sormenpäätä suojatakseni, mutta pidemmän päälle ne eivät ole kovin toimivia, saati edullisia ja ekologisia ratkaisuja. Mietin kovasti ratkaisua ongelmaan. Joku tuppi sormenpäähän olisi saatava. Sellainen, joka suojaisi sormen kunnolla, mutta jonka kanssa neulonta sujuisi kuitenkin jouhevasti. Toisin sanoen sen pitäisi olla tarpeeksi paksu, mutta ei kuitenkaan liian paksu! Eräs tuttuni vinkkasi, että voisin kokeilla sormikumia. Niitä härpäkkeitä, joita toimistoissa käytetään, että saadaan paperista parempi ote. 

Kauppareissun yhteydessä piipahdin siis toimistotarvikkeita myyvässä liikkeessä ja investoin 1,50 euroa sormikumiin. Kotona se pääsi sitten heti testiin. Nyppylöiden kanssa ei oikein toiminut. Koitin käntää kumin toisen päin, mutta ei ne nypyt siellä sisäpuolellakaan mukavilta tuntuneet. Jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto. Leikata nypyt pois ja koittaa, toimisiko kumi sitten. Leikkasin siis nypyt pois kynsisaksilla ja olin valmis uuteen yritykseen. Nyt kumi toimi kuin unelma! En varmasti enää ikinä neulo ilman tuota kumia. Ja oikea etusormenikin kiittää. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin sen pää ei ole kova ja karhea ja sen iho on ehjää. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvaa. Ennen kuvan kaappasin härskisti netistä, kun en älynnyt ennen leikkuutoimenpidettä kuvata.