Sydämellistä joulua

Tämän joulukoristeen tein viime jouluna keittiön tyhjää seinää koristamaan. Päivänsäde oli silloin vajaa 10 kuukauden ikäinen, enkä ollut ehtinyt ompelemaan mitään tytön syntymän jälkeen. Jouluna kuitenkin iski hillitön halu ommella ja tehdä jotain joulujuttua. Vauvan äidillä ei kuitenkaan kauheasti ompelurauhaa ollut, joten päädyin tällaiseen helppoon joulukoristeeseen. 

Sydämien kankaiksi valikoitui varastoistani sopivan jouluiset kankaat. Ennen ompelua painoin sydämiin sabluunan avulla kirjaimet j, o, u, l ja u ja koristelin sydämiä muuten. Ompelin sydämiin ripustuslenkit, mutta päädyin lopulta kiinnittämään ne naruun pienillä pyykkipojilla. Toki ne roikkuvat silti ripustuslenkeistään. 

Huovutetut joulukranssit

Nämä kranssit tein jo useampi vuosi sitten. Toinen on äitini ovessa joulukoristeena ja toinen anoppilassa.
Huovtin ensin styroxisen renkaan päälle ihan perinteisin menetelmin, eli käytin kuumaa vettä ja saippuaa. 
Sitten askartelin piipunkrassista tontulle ja enkelille vartalon, massapallosta pään, ja ompelin huovasta pienet mekot.
Liimasin kransseihin pahvitaustat, enkelikranssiin liimasin ensin pahvin päälle sinistä paperia, jossa on joukossa glitteriä. Hahmot on liimattu kransseihin ja lopuksi koristelin ne vielä koristenauhalla. 

Kranssi joulupalloista

Joulukoristeet kaiveltiin meillä taas esiin itsenäisyyspäivänä. Siinä samalla käsiin osui tämä kranssi, jonka askartelin viime vuonna. 

Näitä erilaisia joulupalloista jollain tavalla koostettuja kranssejahan näkyi viime vuonna aika paljonkin. Minä en jaksanut, enkä raaskinut tehdä kokonaan palloilla peitettyä kranssia, joten päädyin tällaiseen. 

Suurin homma oli pallojen halkaiseminen. Sahasin kaikki pallot kahtia, koska kokonaisina ne eivät oikein toimineet. 

Homma meni kutakuinkin näin: 

Tarvikkeet: Mieleinen kranssipohja, pullo hopeista spray-maalia, pieniä joulupalloja n. 12 kpl, liimaa (pikaliimaa tai kuumaliimaa), huopaa, kultaista lankaa (esim. Novita Gold), pieni pätkä koristenauhaa, koristenauhaan sopivaa ompelulankaa, hiukan askarteluvanua. 

1. Maalaa kranssi spraymaalilla ja jätä kuivumaan.

2. Halkaise joulupallot sahalla. 

3. Kun kranssin maali on kuivunut, sommittele joulupallot kranssin alaosaan ja liimaa kiinni. Minulla oli pikaliimaa, mutta kuumaliima toimisi varmasti paremmin. 

4. Jätä kuivumaan.

5. Valmista sukka. Tähän ei ikävä kyllä ole kaavaa löydöksissä, mutta netistä löytyy vaikka minkälaisia joulusukkakaavoja, kun vaan kuvagooglaa. 

     5.1. Leikkaa kaksinkertaisesta huovasta sukka. 

     5.2. Ompele sukan yläreunaan koristenauha ompelulangalla pienin, huomaamattomin pistoin.

     5.3. Ompele sukka kiinni etupistoin kultalangalla. Muista täyttää sukka ennen kuin se on kokonaan      

            kiinni.

     5.4. Laita sukan pohkeen puoleiseen yläkulmaan ripustusnaru. 

6. Kun liima on kuivunut, kiinnitä sukka ripustusnarusta kranssin yläosaan. 

7. Tee vielä kranssin taakse ripustuslenkki. 

Taikametsä -lyhty

Näin joulun alla innostun aina tekemään jotain joulujuttuja itsekin. Tänä vuonna oli vuorossa decoupage -tekniikan kokeileminen lasille. Ja hyvinhän se onnistui. 
Tuunasin tämän kaupan alelaatikosta löytyneen lyhdyn vähän yksilöllisemmäksi. Alunperin lyhdyssä oli läpinäkyvät lasit. 

Homma on simppeliä kuin mikä. 

1. Hanki decoupageen sopivaa liimalakkaa ja paksuhko, pehmeä sivellin. Kannattaa panostaa laatuun. Aikaisempi kokemukseni huonommalla liimalakalla ei ollut ihan näin onnistunut, vaan lopputulos jäi tahmeaksi viikoiksi. Siitä huolimatta, että purkissa luvattiin, ettei viimeistelylakkaa tarvita. 
2. Hanki tuunattava kohde. Tätähän voi tehdä myös lasilautaseen tms. Jos teet lyhtyyn, varmista, että lasit saa siitä irti hajottamatta koko lyhtyä. 
3. Hanki mieleisiäsi servettejä. Huom! Valkoinen kuva vaalealla pohjalla ei tule hyvin esiin, jos ollenkaan.
4. Irrota lasit lyhdystä. 
5. Irrota servetistä päällimmäinen paperikerros, eli se, jossa on kuva. Leikkaa lyhdyn lasin avulla oikean kokoinen pala servetistä. Lasin läpi näet kivasti myös, että tulee ne parhaimmat kohdat esiin. 
6. Aseta servetistä leikkaamasi pala lasin päälle. Kasta sivellin liimalakkaan ja levitä varovasti servetin päälle, niin, ettei paperi repeä. Laita lakkaa reilusti, niin, että paperi kostuu kunnolla. 
Oma kokemukseni on, että kannattaa edetä keskeltä reunoja kohden. Näin tekemällä ei jää niin paljon ilmakuplia, joita ei ole helppo saada pois. 
7. Anna kuivua. Periaatteessa toista kerrosta ei tarvita, mutta jos siltä tuntuu, voit sutia päälle vielä toisen kerran liimalakkaa. 
8. Käsittele näin kaikki lyhdyn lasit. Anna kuivua. Leikkaa esim. mattoveitsellä mahdolliset reunojen yli tulleet paperit pois. Laita lasit takaisin paikoilleen lyhtyyn. HUOM!!! Se puoli, jolle paperi on kiinnitetty, ulospäin!!!

Tilda-mekko (palmikkomekko)

Päivänsäde saa juhlia joulua kahdessa mekossa. Juhliahan tässä joulun alla riittää, joten eiköhän molemmille tule käyttöä. En mahda itselleni mitään, kun idea tulee, se on pakko toteuttaa!
Ensimmäinen mekko on neulottu, joka on empiremallinen ja A-linjainen. Empiremallin mekkoon tuo erikseen neulottu ja poikittain kulkeva palmikkokaitale. Tähän mekkoon sain inspiraatiota erään keskustelufoorumin käsityöketjusta. Malli on kuitenkin omani. 
Kun tämän idean sain, oli se pakko päästä toteuttamaan heti. Lankakaupassa pähkäilin hyvän tovin langan laadun ja värin kanssa, mutta se tosiaan kannatti!

Tässä vielä ohje mekkoon, jos joku innostui siitä. 

Lanka: Hjertegarnin Bommix Bamboo 250 g.

Puikot: 3,5 pitkät ja pyöröt (40 cm)

Tiheys: 24 s. = 10 cm. 

Koko: Kapoinen 92, rinnanympärys mekossa n. 55 cm.

Palmikkokaitale:

Neulo ensin palmikkokaitale. Luo 20 silmukkaa ja neulo palmikkoa ruutupiirroksen mukaan (tai voit itse etsiä kivemman palmikon, tuo 20 silmukkaa, sisältäen nurjat reunasilmukat, on kuitenkin aika hyvä leveys), kunnes pituus on n. 55 cm. 
Päätä silmukat. 
Ompele palmikkokaitale rinkulaksi. 

Miehusta ja kaarroke:

Poimi palmikkorinkulan toisesta reunasta 132 s. pyöröpuikolle miehustaa varten. Käytännössä minulla meni tasan siten, että poimin joka toisen ja joka toisen joka toisen välistä myös yhden, (selkeää, eikö)

Neulo 1 krs. nurin suljettuna neuleena. 

Jaa silmukat etu- ja takakappaleeseen (66 s. molempiin). HUOM! Palmikkokaitaleen sauma tulee keskelle sivulle. Ota pitkät puikot. Tee ensin etukpl. Neulo sileää oikeaa. Kavenna molemmissa reunoissa kädentietä varten joka 2. kerros 1 x 4 silmukkaa ja 4 x 1 silmukka (=50 s), kahden silmukan sisällä reunasta. Jätä tämän jälkeen silmukat odottamaan ja tee takakpl. samoin. 

Kun takakpl on valmis, vaihda pyöröpuikkoihin. Luo kappaleiden väliin 40 silmukkaa kädentietä varten, neulo etukpl:n silmukat ja luo taas 40 silmukkaa kappaleiden väliin. Neulo sileää oikeaa neuletta etu- ja takakpl:lla. Kädenteille luoduilla 40 silmukalla neule 1 krs. nurin, 1 krs. oikein, 1 krs. nurin ja sen jälkeen kaikki kerrokset oikein. Neulo yht. 16 krs. 

Aloita kaarrokkeen kavennukset. Neulo 3 o 2yht, koko kerroksen ajan (=144 s.)
Neulo 4 krs. oikein. 
Neulo 2 o 2 yht koko kerroksen ajan (=108 s.)
Neulo 4 krs. oikein.
neulo 1 o 2 yht koko kerroksen ajan (= 72 s.)
Neulo 2 krs. oikein, 1 krs. nurin, 1 krs. oikein. Päätä silmukat neulomalla nurjaa. Päätä silmukat löysästi neulomalla: 1 o, *1 o, työnnä vasemman puikon pää näiden kahden silmukan läpi takareunasta oikealta vasemmalle. Vedä lanka oikealla puikolla näiden kahden silmukan läpi (jätä muodostunut uusi silmukka oikealle puikolle)*. Tämä on perinteistä silmukoiden päättelyä joustavampi ja sopii siksi paremmin pääntielle.

Helma:

Poimi 132 s. pyöröpuikoille. Neulo 1 krs. nurjaa. Laita keskelle sivuille merkkilangat helpottamaan lisäyksiä. Merkkilankojen välissä on 66 s.
Lisää 4 cm välein yhteensä 4 silmukkaa seuraavasti. Neulo kerroksen alusta ja merkkilangasta 1 s. neulo silmukoiden välinen lankalenkki. Neulo oikeaa, kunnes jäljellä on 1 s. ennen seuraavaa merkkilankaa. Lisää taas 1 s. neulomalla silmukoiden välinen lankalenkki. Neulo 2 s. ja tee taas lisäys. Neulo, kunnes kerrosta on jäljellä 1 s., tee lisäys ja neulo viimeinen silmukka. 
(eli siis merkkilankojen molemmille puolille jää 1 s. väliä ennen lisäystä. Toista lisäykset yhteensä 7 kertaa (=160 s.). Merkkilankoja kannattaa siirtää aina lisäyksen jälkeen, niin on helpompi löytää oikea lisäyskohta.Jatka neulomista, kunnes helman korkeus on 29 cm. Neulo 1 krs. nurin, 1 krs. oikein ja päätä silmukat neulomalla nurjaa. 

Palmikon ruutupiirros

Vinkkejä koon muuttamiseen. 

Helman pituutta on helppo muuttaa, lisäyksiä voi hyvin tehdä myös muutaman kerran enemmän, tuossa on nyt tosi kapea A-linja. Myös miehustassa voi ennen kädentien kavennuksia neuloa muutaman kerroksen oikeaa, että saa mekolle lisää pituutta. Päivänsäteen mekossahan sen pituus on 50 cm. 

Leveyttä saa lisää tietenkin neulomalla pidemmän kaistaleen palmikkoa. Itse mittasin ensin Päivänsäteen rinnanympäryksen (50 cm) ja lisäsin siihen sitten hiukan liikkumavaraa. Helman suhteen silmukkaluvulla ei ole merkitystä. Miehustassa täytyy olla 5:llä jaollinen luku kaarrokkeessa ennen kavennuksia, jotta onnistuu tuolla ohjeella. Sovitusten perusteella sanoisin, että tuo 40 s. kädentiellä riittää ainakin kokoon 98. 

Kansallispukutunnelmia

Tämän mekon neuloin Päivänsäteelle jo keväällä, mutta se oli kaapissa odottamassa käyttöä. Sattuneesta syystä en tehnyt villamekkoa kesällä käytettäväksi. 
Ohje on Novitan talvi 2008 numerosta. Tällä kertaa noudatin lähes täysin ohjetta. Ainut muokkaus oli, että tein ohjeessa mainittua kapeamman, koska Päivänsäde on hyvin hoikka ja siro pieni neiti.
Lankana käytin omasta (vieläkin kasaamista odottavasta) villatakista ylijäänyttä Nalle Kukkaketo Kirsikkapuu -lankaa ja Nalle aloe veraa vihreänä, jota oli jäänyt myös jämälangaksi. 
Näillä väreillä lopputuloksesta tuli aika kansallispukuhenkinen, mikä ei kyllä mielestäni ole ollenkaan huono asia. 

Tämä kuva on kurjasti vähän suttuinen, mutta kaipa siitäkin ideaa saa. 

Monsterimaniaa

Ompelin taannoisiin kekrijuhliin lapsille yllätykseksi omat monsterit. Tein jokaiselle lapselle erilaisen ja mietin sopivan monsterin jokaiselle erikseen. Jokaisen monsteri toi siis jollain tavalla saajan mieleeni. 
Lapset saivat monsterinsa onginnassa, ja se olikin jännää puuhaa. Jokaiselle monsterille olin myös keksinyt nimen. 

Ohjeet ovat  Fiona Goblen kirjasta Make a Monster. Fleeceä kului hyvin vähän, samoin kuin täytevanua. Jos siis on jotain jämäpaloja lojumassa nurkissa, niin niistä jo todennäköisesti saa. Koko joukkoon monstereita ei mennyt puoltakaan pussia täytevanua. Monstereita oli hauska ommella ja pakko myöntää, että mieli teki ommella vielä paljon suurempi joukko, kuin mitä tein. 
Kirjassa on jokaiselle monsterille oma nimi. Koska meidän kaveripiirissä lapset ovat vielä pieniä, keksin monstereille suomenkieleen istuvammat nimet. Monsterit saivat sitten myös nimilaput kaulaansa. 

Hienon neidin villatakki ja pipo

Olen se tylsä täti, jolta aina saa jotain itse tehtyä lahjaksi. Pienet lahjansaajat ovat kyllä toistaiseksi olleet aika innoissaan, samoin lahjan saajan äiti. 
Loppukesästä neuloin kaverin tytölle 2 -vuotislahjaksi villatakin ja pipon. 

Takkiin on ohje Modassa 5/2012 (malli 36). Täytyy hehkuttaa, että tuo lehti on täynnä ihastuttavia lasten neuleita, ja kokojakin on isolla skaalalla. 
Takin ohjetta muokkasin jonkun verran. Alkuperäisen takin mallineule on helmineuletta. Minä tein helmineuletta vain reunoihin ja kaulukseen. Lisäksi jätin valetaskut pois, koska omasta mielestäni ne tekivät takista raskaamman näköisen. 
Pipoon ohje löytyi Isoveli-langan vyötteestä. Pipon kukka on virkattu ja sävelletty sitä mukaa, kun se on edennyt. Aluksi tein sitä ohjeen mukaan, mutta koska Isoveli, josta tämän setin tein, on niin paksua, olisi ohjeen mukaisesta kukasta tullut aivan valtava, ja oli pakko siirtyä improvisoimaan. 
Lankana oli Novitan Isoveli, poistokorista löytynyt vaaleanpunainen. Ruskea lanka on 7 veljestä. 

Kurpitsasukat

Eilisen Halloweenin kunniaksi ajattelin esitellä kurpitsasukat. Neuloin nämä muutama vuosi sitten lokakuussa. Inspiraation sain askartelulehtien kurpitsalyhtyideoista. 
Sukat ovat taas kerran ihan perussukat tekniikaltaan, joihin olen oman mallini soveltanut. Lankana käytin 7 veljestä. Mustaa ja oranssia ostin kokonaiset kerät, kurpitsojen suihin ja silmiin riitti pieni jämäkerä keltaista. 

Nämä sukat on taas niitä töitä, joiden tekemisestä on rutkasti aikaa, enkä silloin aikanaankaan oikein kirjoittanut ohjetta näistä ylös enkä säästänyt kurpitsan ruutupiirrosta. 

Masha ja karhu

Onkin taas kerran päässyt vierähtämään pidempi tovi viimeisestä kirjoituksesta. Olemme molemmat, Päivänsäde ja minä, sairastelleet, joten käsityötkin ovat jääneet vähemmälle. 

Eilen juhlimme kaveriporukassa kekriä. Lapset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin. Jo aikoja sitten olin päättänyt pukea Päivänsäteen Masha ja karhu -animaation Mashaksi. Sarjan alettua MTV3 Juniorilla huomasin nimittäin, että Päivänsäde on kuin ilmetty Masha. Myös kuvaus sopii Päivänsäteeseen "Maša on hyperaktiivinen pikkutyttö, joka on kuitenkin hyväsydäminen sekä itsenäinen."

Ompelin Päivänsäteen mekon retromekon kaavoilla. Kankaana on ihan tavallinen lakanakangas ja koristenauha löytyi Jätti rätin Turun myymälästä. 

Retroilua

Tuossa viime viikolla, kun olin päivät yksin kotona, teki kovasti mieli ommella jotain. Päivänsäde on vielä niin pieni, että hänelle saa nopeasti valmista, joten oli helppo päätös tehdä jotain hänelle. Tykkään kovasti retrosta ja kierrätysideologia elää minussa vahvasti, onhan minut siihen kasvatettu lapsesta saakka. Varastosta löytyikin oman äitini vanha mekkoessu (vai essumekko, joka tapauksessa vaatekappale, jota käytetään essuna, mutta se kiinnittyy niin, että siitä tulee ihan mekko). Olen jo jonkun aikaa ollut aikeissa ommella essun kankaasta Päivänsäteelle mekon, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Nyt innostus ja se, että oli aikaa oikeasti keskittyä ompelemiseen, antoi siivet ja valmista tuli yhdessä päivässä. 
Valmiita kaavoja mekkoon ei ollut, käytin apuna yhtä Päivänsäteen vanhaa mekkoa, lisäsin hiukan ympärykseen ja muokkasin yläosan. Henkseleistä tulikin sitten reippaasti liian pitkät ja sain lyhentää niitä parisenkymmentä senttiä. 
Mitään uutta ei mekkoa varten tarvinnut ostaa, sillä myös napit ovat peräisin mekkoessusta. 

Mekosta tulikin heti hitti! Ekana käyttökertana Päivänsäde ei illalla olisi mitenkään halunnut riisua mekkoa pois ja vaihtaa yöpukua päälle. Ja sitten ressu kulki ympäriinsä kantaen mekkoa mukanaan. 

Kummitädin lahjapeitto

Onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä bloggauksesta. Alkuinnostus on selvästi karissut, ja kun uutta ei näin arjen keskellä hirmuisella tahdilla valmistu, niin on vauhtikin hidastunut. 

Tänään sain kuitenkin valmistakin. Kummitätini juhlii nyt syksyllä 60 -vuotissynttäreitään. Ompelin hänelle tilkkutäkin, sillä hän on jo pitkään toivonut minun tekemääni peittoa. 60 -vuotissynttärit tuntuivat mainiolta ajankohdalta tilkkutäkkilahjalle. 
Näitä kankaita olin säilönyt jo kauan ajatuksella, että niitä vielä johonkin tilkkutyöhön yhdessä käytän. Ruutukangas on itse asiassa ainut kangaskaupasta ostettu. Vanhan rosan värinen lakanakangas on poistomyynnistä ostettu lakana ja kukkakangas Hemtexin pöytäliina. Tapanani onkin katsoa myös valmiita tekstiilituotteita "sillä silmällä", eli saisiko niistä materiaalia ompelutöihin.
Tähän malliin törmäsin googletellessani tilkkutäkki-ideoita. Aikaa ei ollut mihinkään kovin monimutkaiseen ja lisäksi kukkakankaan kuvio sen verran isokokoista ja kukat harvassa, että siitä piti tehdä isoja tilkkuja, jotta kuvio pääsi oikeuksiinsa. 

Kielosukat

Tässä onkin vierähtänyt vähän pidempi tovi edellisestä päivityksestä. Arki on meidänkin perheessä alkanut, eikä ole enää aikaa oleskella koneella niin paljon kuin kesällä. 
Ajattelin tällä kertaa esitellä sukat, jotka neuloin talvella 2009. Sukat on neulottu alpakkalangasta, ajatuksena oli, että ne olisivat mukavan pehmeät jalassa. 

Nämä sukat on neulottu kärjestä alkaen. Monissa kirjoissa on neuvot tähän aloitustapaan, itse käytin Punokset puikoille -kirjan ohjetta. Kielokuvio on Nancy Bushin kirjasta Knitted Lace of Estonia, jota saa nykyään myös suomenkielisenä Pitsithuivit neuloen -nimellä. Kirjassa on ihan mielettömiä pitsihuiveja niiden ystäville. Monista huiveista pystyy myös nappaamaan mallikerran pienempään työhön, kuten sukkaan. Lisäksi kirjan takana on esitelty erilaisia virolaisia pitsineulemallikertoja, joita voi itse soveltaa omiin töihinsä. Näihin kirjan lopun mallikertoihin ei siis liity valmista ohjetta, joskin ne saattavat esiintyä jossain kirjan malleista.

Sliparitehdas

Tuossa kesällä innostuin ihan tosissani slipoverien neulomisesta. Tällaiselle hätähousulle mukavaa niissä on se, ettei hihoja tarvita, joten vaate on hiukan nopeammin valmis. 
Slipari-innostus lähti siitä, kun kummipojan äiti pyysi pojalle syntymäpäivälahjaksi puuvillaista slipoveria. Siitä innostuneena neuloin toisenkin kaverin pojalle synttärislipoverin. 
Nämä slipoverit on tehty mukailemalla Novitan kesä 2012 -lehdessä ollutta lapsen omenaneulepaitaa. Ikävä kyllä tavoilleni uskollisena en tietenkään kirjoittanut yhtään ylös, mitä tein, ja nämäkin molemmat on tehty hieman eri tavalla. Taisin jo ronsusliparin yhteydessä tästä mainita, mutta yleispätevä neuvoni paidan ohjeen slipoveriin sopivaksi muuttamisessa on, että laajentaa kädentietä ja kaventaa olkapäätä. Käytännössä nämä onnistuvat siinä samalla, kun kädentie laajenee ja kun samalla pitää kaula-aukon samanlaisena, olan silmukat tietenkin vähenevät. Molemmat sliparit on neulottu suljettuna neuleena kädentielle asti. Hätäisen neulojan ilo tämäkin työtapa, vain kaksi lyhyen lyhyttä saumaa koko slipoverissa. Lisäksi suljettu neule helpottaa kirjoneuleen neulomista, ainakin minulle. En yhtään tykkää neuloa kirjoneuletta nurjalla puolella.

Ensin vuorossa kummipojan omppuslipari. 

Lankana Novitan Miami. Tiheys 19 s. x 28 krs. = 10 cm x 10 cm. 
Vaikka muita työvaiheita en kirjoittanut ylös, ruutupiirros kirjoneuleesta sentään on olemassa. 14 silmukan mallikertoja työssä oli 9, eli kokonaissilmukkaluku oli 126. 

Toinen slipari on raitaslipoveri.

Lankana Novita 7 veljestä ja Novita Jussi. Käytin jämäkeriä (ihan liian runsaista) varastoistani.
Tiheys: 18 s. x 26 krs. = 10 cm x 10 cm. (silmukkaluku tässä sliparissa siis hiukan pienempi kuin omppusliparissa).
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tykkään kovasti epäsymmetrisistä kuvioista samoin kuin sattumanvaraisesta raidoituksesta. Ongelma vain on, etteivät omat aivoni kovinkaan helposti taivu näihin, vaan yleensä, ja vieläpä aika äkkiä, tulee esiin joku toistuva kaava. Raidoituksessa apuun rientää Random stripe generator, jolla saa luotua vaikka minkälaisia raitoja. Sallitut raitojen kerrosmäärät ja tietenkin värit saa valittua ja väreissä on vieläpä todella hyvin valinnan varaa. Lisäksi saa valittua kuinka monta kerrosta suunnilleen generaattori luo raitoja. Itse olen käyttänyt generaattoria paitsi tähän slipariin, niin myös moniin sukkiin.


Molemmissa slipovereissa on helmaan, kädentielle ja kaula-aukkoon neulottu 1 kiertäen o 1n joustinta. Kaula-aukon silmukat on päätelty joustavalla päättelyllä: Päätä silmukat löysästi neulomalla: 1 o, *1 o, työnnä vasemman puikon pää näiden kahden silmukan läpi takareunasta oikealta vasemmalle. Vedä lanka oikealla puikolla näiden kahden silmukan läpi (jätä muodostunut uusi silmukka oikealle puikolle)*. 
Lähde: Ulla-neule
Ainoana erotuksena tuohon Ulla-neuleen ohjeeseen se, että jatkoin päätellessäkin neulomalla silmukoita 1 kiertäen o 1 n.

Kissapeitto

Tämän kissapeiton ompelin kesällä 2010. Kankaat löytyivät kaikki varastoistani, mutta pieni tovi siihen meni, että sain valittua tarpeeksi yhteen sopivia kankaita. 

Tilkkujen muoto ja järjestys on suoraan Tildan tapaan kirjasta My home -peitosta. En halunnut peitosta symmetristä, mutta olen itse huono suunnittelemaan mitään epäsymmetristä, aivoni eivät vaan toimi niin, ja siksi otin apua valmiista mallista. 

Kissoihin sain idean samana kesänä Dublinissa nähdyistä kissatuotteista, tuollaista tilkkukissaa oli kuosina paperitarvikkeissa, laukuissa, penaaleissa, jopa mukissa, jollainen minulla onkin kotona. 

Kissat on applikoitu isoimmille tilkuille, niiden silmien valkoinen osa on niin ikään applikoitu ja musta osa on nappi. Nenä ja suu on kirjottu käsin.

Syyssukat

Tajusin tuossa muutama viikko sitten, etten ole Päivänsäteen syntymän jälkeen neulonut oikein mitään itselleni ja ajattelin, että olen ehkä ansainnut uudet villasukat. Varsinkin, kun näin syksyn kynnyksellä minulle tulee kaipuu lämpimiin, syksyisen värisiin villasukkiin, jotka jalassa voin löhötä sohvalla hämyisässä valossa seuranani ainoastaan kirja ja kupillinen teetä. 

Pienen suunnittelun jälkeen syntyivät nämä lehtiköynnössukat. 

Tällä kertaa kirjoitin työohjeenkin ylös, joten täältä pesee! Jos vaikka jota kuta kiinnostaa.

Lanka: Viking Garnin Vilma (viininpunainen) ja Gjestalin Silja (oranssi). Tähän työhön käyvät toki hyvin muutkin langat, joissa tiheys on n. 25 s. / 10 cm.
Sukkapuikot nro 3 tai käsialan mukaan.

Luo oranssilla langalla 56 silmukkaa ja jaa 4 puikolle, 14 kullekin. Sukan taitteen alareunassa on neulepäärme, jos haluat ommella sen kiinni, jätä luontilankaa tavallista pidempi pätkä, jolloin pystyt tällä langalla ompelemaan päärmeen kiinni.
Neulo 2 krs. helmineuletta ja 4 krs. sileää oikeaa. Tee nirkkoreuna eli neulo 2 o yhteen, lk. Toista koko kerroksen ajan. Neulo 9 krs. sileää. 7. kerroksen kohdalla neulo nirkkoreuna työhön kiinni, eli nosta neuleen alareunasta lankalenkki puikolle ja neulo se yhteen puikolla olevan silmukan kanssa. Toista tämä jokaisen silmukan kohdalla. Huom! Voit myös ommella päärmeen kiinni myöhemmin.
9 kerroksen jälkeen aloita kirjoneule. Kirjoneuleessa toistuu 14 silmukan mallikerta. Ruutupiirros on ohjeen lopussa.
Neulo kirjoneuleen jälkeen vielä 7 krs. sileää oranssilla, tee nirkkoreuna (2 o yhteen, lk, koko kerroksen ajan). Neulo vielä 6 krs. sileää oranssilla.
Käännä työ puikoilla ympäri, niin että kirjoneuleen nurjapuoli tulee päälle päin. Aloitan sileä neule punaisella ja neulo 30 krs. sileää.
Tee työhön tiimalasikantapää 1. ja 4. puikon silmukoilla. Kantapäässä on keskellä 10 s ja molemmissa reunoissa 9.
Neulo kantapään jälkeen sileää, kunnes pikkuvarvas melkein peittyy. Tee nauhakavennukset, eli neulo 1. ja 3. puikolla kunnes työssä on 3 silmukkaa jäljellä, neulo 2 o yhteen ja 1 o. 2. ja 4. puikolla neulo 1 o, 2 o yhteen ja loput sileää. Toista kavennukset joka kerroksella kunnes työssä on 8 silmukkaa (2 joka puikolla). Katkaise lanka ja pujota silmukoiden läpi.
Viimeistely: Päättele langat. Jos et neulonut päärmettä kiinni, ompele se. Prässää sukat ensin taite auki, varsinkin värien vaihtumiskohdassa kannattaa olla huolellinen, sillä sileän oikean ja sileän nurjan vaihtumiskohtaan tulee helposti kohouma.
Sen jälkeen prässää vielä taitteet sukkaan paikalleen.

Ruutupiirros

En ole mitenkään taitava työohjeiden kirjoittaja, joten kysy ihmeessä, jos jokin jäi epäselväksi!

Mauri Mäyäkoira

Jopas on vierähtänyt aikaa edellisestä viestistä! On muka kiirettä pitänyt. 

On kyllä välillä vaikeaa tämä vanhojen käsitöiden esittely. Haluaisin monipuolisesti tuoda erilaista näytille, mutta kun suurin osa tekeleistäni on neulontaa, niin vaikeaksi menee. 

Tänään muistin kuitenkin tämän mäyriksen, joka käärittiin jouluna 2011 kummipojan pakettiin. Poika on vielä niin pieni, että äitinsä esittää toiveet hänen puolestaan ja äiti toivoi juuri tätä nimenomaista mäyräkoiraa. 

Ohje ja kaavat ovat Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja. Kirja on täynnä toinen toistaan suloisempia pehmoleluja ja ne tekisi mieli ommella kaikki!

Koska toiveena oli retrotyylinen mäyris, eikä minulla ollut varastoissa sopivaa, ihan oikeasti retroa kangasta, käytin Finlaysonin muutaman vuoden takaista kangasta, jossa on retrofiilis uustuotannosta huolimatta. 

Marjalapaset

Uutta valmistuu niin hitaasti, että jatketaan vanhoilla. Näitä onneksi riittää :D

Tässä on marjalapaset, jotka neuloin viitisen vuotta sitten äidilleni joululahjaksi. Äidin toiveissa oli mahdollisimman paksut, mutta silti nätit lapaset. Lankana näissä käytin Isoveljeä ja kirjoneule tekee niistä todella paksut. Tein muistaakseni 5 puikoilla, joten neulos on myös hyvin tiheää, eikä tuuli pääse läpi. Äiti onkin näistä tykännyt kovasti, kun lämmittävät kovallakin pakkasella. 

Kirjoneulemalliin otin inspiraatiota Eeva Haaviston 100 kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta, mallista nro 81. Ihan sellaisenaan mallia ei voinut tähän siirtää, koska Haaviston kirjan malli on aika lailla ohuemmalle langalle. Ikävä kyllä minulla, ja on edelleen, paha tapa raapustella ruutupiirrokset irtopapereille, jotka sitten häviää jonnekin, kun työ on valmis, eikä tästäkään ole piirrosta löytyvillä.

Dino-tilkkupeitto

Laitetaanpas välillä taas tilkkutöitä. Tämän peiton ompelin syyslomalla 2010, kun odotin Päivänsädettä. Halusin tietenkin tehdä pienelle tulokkaalle ihan oman tilkkupeiton. Hieman haastetta toi se, ettemme silloin vielä tienneet tulokkaan sukupuolta, joten piti valita värimaailma ja applikointikuvat niin, että sopivat molemmille. Jonkun mielestä tämäkin on varmaan jokseenkin poikamainen. Minusta menee hyvin molemmille. 

Päivänsäde on nyt "isona", peräti puolitoistavuotiaana, ihastunut noihin dinoihin peitossa, ja varsinkin niiden silmiin, jotka on nappeja. 

Peitolla on kivasti kokoa, joten sen käyttöä voidaan jatkaa vielä pitkään. 

Ideana peitossa on, että siinä on monta eri kangasta, ja ettei yhdessäkään rivissä, ei vaaka- eikä pystyrivissä, ole samaa kangasta kahteen kertaan. Aikamoinen sudoku oli peiton suunnitteleminen ja ainakin yksi virhekin peitossa on. 

Dinot ovat vakosametista ja applikoitu pohjakankaalle.

Ruusupuu -mekko

Tämä mekko on tehty käyttämällä hyväksi vanhaa materiaalia. Marimekon ruusupuu-kangas oli edellisessä kodissamme seinävaatteena, mutta ei sopinut enää uuden kodin väreihin. Neljä vuotta sitten tarvitsin kummitätini kesähäihin juhlamekon, mutta kesätyöttömyydestä johtuen ei ollut varaa siihen rahallisesti panostaa. Päätin siis ommella itse ja ehdin jo ahdistua kankaiden hinnoista. Ei tulisi halvaksi itsetehtykään. Kangasvarastoani läpi käydessäni muistin pistäneeni ruusupuu-kankaan jemmaan muuta käyttöä varten. Parempaa käyttötarkoitusta en keksinyt, ja niinpä ompelin 50-luvun kuosista 50-lukuhenkisen mekon. 

Kaavat ovat yhdistelty useamman eri mekon kaavoista, miehustan kaava oli vuoden 2004 keväällä ilmestyneessä Suuressa Käsityölehdessä (valitettavasti en enää muista numeroa, ja lehteäkään ei minulla enää ole) ja helmaan otin hiukan mallia yhdestä Modan kaavasta (tästä ei enää ole mitään muistikuvaa, minkä vuotinen lehti oli :( ) ja muokkasin sen miehustaan sopivaksi. 

Mekko on sen jälkeen ollut useamman kerran käytössä, sillä se istuu hyvin ja on juuri sen tyylinen, mistä pidän.

"Kässänopen unelman neuletakki"

Parin päivän tauon jälkeen täällä taas. 

Tällä kertaa ajattelin esitellä Päivänsäteen syksyisen villatakin. Villatakki on neulottu Kotipalapeli-blogista löytyvää ohjetta, kässänopen painajainen mukaillen. Lankana 7 Veljestä. Päivänsäteen villatakki on neulottu sileällä nurjalla ja kuvioitu lehtiköynnöksellä, jossa köynnöksen varret on tehty silmukoita siirtämällä ja lehdet neulottu silmukoita lisäämällä ja vähentämällä. Lisäksi tein takin alareunaan päärmereunan ja muokkasin helman hiukan A-linjaiseksi lisäämällä jokaiseen reunaan 5 silmukkaa ja kaventamalla ne pois kädentielle mennessä. 

Koska tässä takissa on jonkun verran taitoakin vaativia juttuja, voisi tämän nimetä kässänopen unelman neuletakiksi, vaikka se ehkä hiukan omahyväistä onkin...

Noita lehtiköynnösmalleja löytyy neulelehdistä ja kirjoista. Piirsin itse oman mallin ja olen tässä koittanut metsästää ruutuvihkoa, jossa se on, mutta huonolla menestyksellä. Jos sen jossain vaiheessa löydän, lisään tänne vielä ruutupiirroksen käynnöksestä.

Bambihame

Tämä hamonen on taas ajankohtainen, kun monen vuoden jälkeen mahdun siihen taas. Pelkästään jo siksi kannatti nähdä vaivaa ja pudottaa painoa. Tämä hame on ollut suosikkini jo pitkään.

Itse hame on ostettu Sokoksen mummovaatepuolelta ja aika mummo se olisikin ilman tuunausta. Sain idean kirjailla helmaan Bambin ja hameen ilme nuoreni siitä aika lailla. 

Kirjailun toteus oli seuraavanlainen. Etsin netistä Bambi-kuvia, hakuehtona oli viivapiirros. Mielessäni väikkyi juuri tämä kuva ja jonkin aikaa sain etsiäkin, että löysin sopivan. Tulostin kuvan ja jäljensin sen kangaspohjaiselle tukikankaalle tussilla. Tämä oli pienoinen riski, sillä tussihan olisi voinut pesussa levitä, mutta onneksi näin ei käynyt. Jäljennyksen jälkeen silitin tukikankaan mekon nurjalle puolelle, siihen kohtaan, johon kuvion halusin. Sen jälkeen kirjailin kuvan ääriviivoja pitkin etupistoilla. Lankana oli luonnonvalkoinen helmilanka. 

Syksyn lehdet -lapaset

Syksy kolkuttelee taas ovella ja edessä ovat myös kirpeän kuulaat ja virkistävän viileät aamut. Kohta kädetkin kaipaavat lämmikettä ulkoillessa. Nämä Syksyn lehdet -lapasiksi nimeämäni lapaset neuloin muutama vuosi sitten, kun kaipasin syksyksi ohuita ja syksyisen näköisiä lapasia. 

Lehtineulemallin nappasin Ullaneuleen sauna-sukista. Muuten lapaset on tehty perusohjetta hiukan muokaten. 

Lankana oli pätkävärjätty Nalle. Silmukoita lapasessa on 52, jolloin lehtimallikerta mahtuu juuri kämmenselkään. Alkuun neuloin 4 kerrosta helmineuletta, jonka jälkeen aloin neuloa kämmenen puolelle sileää ja kämmenselkään mallikuviota. Lapasissa on kiilallinen peukalo ja kärjessä 2 silmukan levyinen nauhakavennus.

Tunika isoäidinneliöistä

Syksyn 2011 Novitassa oli ohje isoäidinneliöistä tehdystä mekosta, jossa miehusta oli neulottu. Innostuin ajatuksesta kovasti ja olisin mielelläni itselleni sellaisen tehnyt. Kärsivällisyys ei minulla kuitenkaan riitä ihan niin mittavaan työhön. Mikä päättely niissä neliöissä olisi ollutkaan, puhumattakaan niiden yhdistämisestä! Idea säilyi kuitenkin mielessäni ja tämän vuoden keväällä päätinkin toteuttaa samalla idealla tunikan Päivänsäteelle. Värimaailmaan hain ajatusta värikkäistä täytelakuista. 

Tein tunikan fiilispohjalta, enkä älynnyt tehdä muistiinpanoja työskentelystäni. Jotain tietenkin muistan työstä ja kerron tässä nyt vinkkeinä ne muistamani jutut, vinkiksi tai oman työskentelyn tueksi, sikäli mikäli joku innostuu samantyyppistä väkertämään. 

Lankana tunikassa käytin Tokmannin Kotikulta -villalankaa, joka on suunnilleen saman vahvuista kuin esimerkiksi Novitan Wool tai Gjestalin Maija. Käytin koon 3 virkkuukoukkua ja 3,5 neulepuikkoja.

Tunikan kokoa saa helposti suurennettua lisäämällä yhden neliörivin ja jos haluaa pidemmän mekon, voi neliö kerroksia lisätä. Päivänsäteen tunikassa neliöitä on yhteensä 18, 9 etukappaleella ja 9 takakappaleella. Kokona Päivänsäteellä oli tuolloin käytössä 80 ja tunika on suunnilleen sitä samaa kokoa.

Neliöt yhdistin virkkaamalla ne ensin 3 x 6 neliön suorakaiteeksi, jonka laitoin pariksi päiväksi pingottumaan. Sen jälkeen virkkasin suorakaiteen umpeen ja virkkasin kiinteitä silmukoita sekä helman ylä- että alareunaan. Yläreunasta poimin jokaisesta virkatusta silmukasta yhden neulepuikoille. Neuloin yhden kerroksen ja kavensin silmukkaluvun sellaiseksi, että sillä tuli lähelle Päivänsäteen rinnanympärystä leveä yläosa. Niin käden- kuin pääntietkin on tehty fiilispohjalta. Samoin kuin ronsu-sliparissa, niin tässäkin neuvon kääntymään jonkun valmiin ohjeen puoleen, jos tuntuu, ettei ihan omasta päästä synny hyviä käden- ja päänteitä. Esimerkiksi jonkun mekon mallista voi katsoa, mikä olisi sopiva silmukkaluku yläosaan ja tehdä muutenkin sitten yläosa sen mukaan.

Lopuksi virkkasin vielä kiinteitä silmukoita sekä kädenteiden että kaula-aukon ympärille. 

Pelkäsin tähän projektiin ryhtyessäni, että siinä menisi ikuisuus ja että minulle ikävän tyypilliseen tapaan työ jäisi kesken, koska kiinnostus lopahtaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Asiaa ehkä auttoi se, että päättelin ruutujen langat aina, kun olin saanut yhden ruuturyhmän valmiiksi. Työssä on siis 3 erilaista ruutua 6 kutakin. 

Tässä vielä kuvaa tunikasta Päivänsäteen päälle. 

Tämä tunika hiveli käsityöntekijän itsetuntoani, sillä se sai paljon ylitsevuotavia kehuja Tukholman risteilyllä, josta yllä oleva kuvakin on. 

Mistähän johtuu, että kehujat olivat järjestään ruotsalaisia...

Tuunattu lampunvarjostin

Etsiessäni kuvaa ensimmäisestä tilkkupeitostani, törmäsin myös kuvaan tuunatusta lampunvarjostimesta ja päätin samaan syssyyn jakaa vielä senkin tarinan. 

Rakas mummuni nukkui pois keväällä 2004 ja ikävä on sen jälkeen ollut valtava. Mummuni oli myös innokas tekemään käsitöitä ja koska muut suvun naiset eivät ole, niin minä perin mummun käsityötarpeet ja -välineet. Kerran niitä läpikäydessäni törmäsin sitten taas pätkään mummun virkkaamaa pitsiä. En tiedä, mihin mummu sen oli tarkoittanut, kesken se joka tapauksessa oli. Minusta ei ole noin ohuella langalla pitsin virkkaamiseen, joten piti keksiä jotain, mihin se pieni pätkä riittäisi. 

Sainkin idean pöytälampun varjostimen tuunaamisesta. Sekoitin kulta- ja hopeakangasväreistä veteen värin, jolla spray-maalasin varjostimen ja lopuksi ompelin reunaan kiinni pitsin. Varjostin oli muovitettu sisäpuolelta, joten sormenpäät saivat kyllä kyytiä. Lopputulokseen olin kuitenkin erittäin tyytyväinen. Tuntui, kun mummu olisi taas lähelläni. 

Ensimmäinen tilkkutyö

Ajattelin tuoda näytille myös tilkkutöitäni ja luonnollista on aloittaa ensimmäisestä. Ompelin tämän keväällä 2005 käsityötieteen sivuaineopinnoissa, kun kirjontakurssilla piti lopputyönä valmistaa joku työ, joka oli toteutettu joko perinteisellä kirjonnalla, konekirjonnalla tai sitten muilla kurssilla läpikäydyillä tekniikoilla, joista yksi oli tilkkutyöt. Olin jo pitkään halunnut kokeilla tilkkuilua, mutta jostain syystä pelkäsin sitä liian työlääksi, ja oletin luonteeni olevan aivan liian huithapeli tilkkuiluun. 

Toisin kuitenkin kävi, ja hurahdin täysin tilkkutöihin. Pääasiassa peittoja olen ommellut ja niitä onkin kerääntynyt jo aikamoinen kasa. Kun ei omassa kodissa enää ole käyttöä useammalle, olen alkanut tehdä niitä lahjaksi. 

Tästä hempeän vaaleanpunaisesta kaikki lähti. Peiton nimi on "Ruusutarha"

Pahoittelen huonolaatuista kuvaa. Ehkä siitä kuitenkin saa jotain ideaa.

Päivänsäteen liivimekot

Ompelin talven aikana Päivänsäteelle kaksi mekkoa. Käytin samoja kaavoja niihin, muokaten hiukan mekon tarpeisiin. Mekon kaavat ovat kirjasta VEIKEÄT VAUVANVAATTEET Ompele vanhasta uutta.

Ensimmäinen mekko on ommeltu UFFin kirpparilta löytyneestä vanhasta Tampellan verhokankaasta. Alunperin ostin sen useampi vuosi sitten itselleni hamekankaaksi, mutta en saanut siitä mitään aikaiseksi. Kun sitten teki mieli ommella jotain Päivänsäteelle, tutkin ensin omat kangasvarastoni ja tuo kangas alkoi houkuttaa. 

Napit on päällystetty kankaasta leikatulla oranssilla. 

Toiseen mekkoon sain inspiraation ollessani Eurokankaassa ihan vaan katselemassa. Koska se muka jäisi "vain katselemiseen"? Siellä oli aivan ihanaa Satumetsä -kangasta, joka oli täydellistä pienen tytön synttärimekkoon. Tässä mekossa Päivänsäde juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä viime talvena. 

Mekossa on takana vetoketju ja kädentiet sekä pääntie on huoliteltu vinonauhalla. Koska ensimmäinen mekko oli jokseenkin leveä meidän sirolle pikkuneidille, kavensin tähän toiseen mekkoon kaavaa aika tavalla.

Kummipojan ronsusetti

Tarkoituksena oli aloittaa bloggaaminen esittelemällä vanhoja töitä vuosien varrelta, mutta koska tämä setti tuli valmiiksi juuri tällä viikolla, olkoon se ensimmäinen tänne näytille tuotu työ. 

Kyseessä on kummipojalle neulottu villainen setti, joka toivottavasti tuo käyttäjälleen lämpöä syksyksi. Settiin kuuluu slipoveri, pipo, lapaset ja saapassukat. 

Lankana tässä työssä oli Novitan 7 veljestä, kaikki kerät löytyivät liiankin runsaista varastoistani. Värimaailmaan sain idea Tuttan tämän kesän malliston shortsihaalarista. 

Sukat ja lapaset tein muistiini talletetuilla perusohjeilla (mm. Novitan sivuilta löytyy). Slipoveriin sovelsin Novitan villapaitaohjetta, joten en voi sen ohjetta täällä omissa nimissäni julkaista. Vinkiksi slipoverin tekoon, että oikeastaan mikä tahansa villapaidan ohje käy. Kädenteitä kannattaa hieman laajentaa ja hihat tietenkin jättää pois. Hihojen sijaan kädenteille neulotaan joustinneuletta.

Pipon ohje:

Tarvikkeet Novita 7 veljestä lankaa mustaa ja valkoista alle 1 kerä riittää koko settiin ja joku tehosteväri resoriin ja kirjontaan.  40 cm pyöröpuikko ja sukkapuikot, mallityössä käytetty nro 4 puikkoja.

Mittaa pipon käyttäjän päänympärys, neulo mallitilkku ja laske silmukkaluku näiden tietojen avulla. Silmukkaluvun tulee olla 4 jaollinen, jotta 2o2n -joustin onnistuu. 

Luo tarvittava määrä silmukoita tehostevärillä 40 cm pyöröpuikolle ja neulo 8 kerrosta joustinneuletta Vaihda työhön musta lanka ja aloita sileä raitaneule. Jokaisen raidan paksuus on 4 krs. Neulo sileää neuletta, kunnes työn korkeus on sopiva. Mallipipo on 2 -vuotiaalle tehty ja korkeus ennen kavennuksia oli n. 14 cm. 

Aloita sitten kavennukset. Jaa silmukat sukkapuikoille. Työhön tulee 4 nauhakavennusta, jokainen keskelle omaa puikkoaan. Tee nauhakavennusta joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 4 silmukkaa. Katkaise lanka ja päättele.

Ronsu tehdään lopuksi silmukoita jäljentäen kirjomalla. Ruutupiirros