Joulusukkia kerrakseen

Innostuin tässä joulua odotellessa tekemään joulusukat perheemme jäsenille. Päivänsäteelle on omansa, minulle ja miehelleni omani. Ne ripustettiin heti niiden valmistuttua marraskuussa paikoilleen. Jouluaattoaamuna niihin tulee jokaiselle pieni yllätys.

Tein sukkiin kaavan muokaten hiukan tästä blogista löytynyttä kaavaa. Suoristin yläreunan, jotta se olisi helpompi ommella ja tein erillisen kaavan yläreunukselle.
Sukkiin löytyy kaavoja pilvin pimein, googlaa vain "christmas stocking" ja löydät varmasti mieleisen kaavan ja kuvista ideoita toteutukseen.
Itse innostuin niin paljon, että ompelin myös kaveriporukan muksuille omat sukat. Näihin laitettiin pikkujouluissa lapsille pienet pikkujouluyllätykset.

Näissäkin sukissa on nimet, mutta koska en voi kavereiden lasten nimiä lupaa kysymättä paljastaa, on kuva otettu niin, että nimet eivät näy. 

Muutama vinkki sukkien ompeluun. Jos teet huovasta, niin leikkaa lopuksi suurin osa saumavarasta pois. Muissa kankaissa riittää aukileikkaukset saumanvaraan. Reunusta kiinnittäessä pitää laittaa reunuksen oikea puoli sukan nurjaa puolta vasten, jotta reunus kääntyy oikein päin. 

Jos teet kirjonnan itse sukkaan, etkä reunukseen, niin kannattaa kirjoa ennen kuin ompelee sukan. 

Kovin pörröisiin materiaaleihin (esim. fleece tai vakosametti) on vaikea saada jäämään merkkejä, jotka ovat kirjonnassa tärkeintä. Mutta huom! Vaikeaa, ei mahdotonta!

Reippahasti käypi askeleet!!!

Todella reippaasti on käyneet askeleet täällä ja tämän äidin hommat on olleet hyvin kiireiset. Rakastan joulua, se on suosikkini vuoden juhlista, mutta auttamatta se tarkoittaa myös sitä, että teen ja touhuan niin paljon, että aikaa niiden tulosten raportoimiselle on sitten vähemmän. Nyt olen muutenkin keskittynyt joulukortin tekemiseen ja sen kuvaa en vielä halua täällä julkaista, koska moni tuttu, joka joulukortin saa, lukee myös tätä blogia. 

Mutta jotain esiteltävääkin sentään on! Sain tänään valmiiksi Päivänsäteen päiväkodin tädeille joululahjat. Idea oli monille tuttu lumiukkosoppa, mutta koska kyseinen nimitys kuulostaa minun korvaani brutaalilta, vaihdoin nimeksi Pakkassoppa. Idea tässä on sellainen, että jonkinlaiseen kauniiseen pakettiin pakataan annospussi kaakaojauhetta, karkkitanko ja (mini)vaahtokarkkeja. Me laitoimme lisäksi Päivänsäteen leipomia ja koristelemia piparkakkuja. 

Lisäksi lahjan mukaan laitetaan runomuodossa ohjeet pakkassopan (tai lumiukkosopan) valmistamiseen. Runosta löytyy pienellä googlailulla monta versiota, mutta laitan tähän sen, jota minä käytin. 

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

pakkassoppa tää mieltäsi piristää!

Ensin kuumaan veteen liemi keittele, 

ja kuivatut lumipallot sekaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon 

kävelykepillä sekoittele. 

Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä!

Purkit on tehty maitotölkkikaavalla, joita myös löytää pilvin pimein, kun vaan googlailee. 

Kaikki liimaukset hoidin teipeillä. Yläreunasta suljin purkit kaksipuolisella teipillä, jolloin sain kiinitettyä samalla vaivalla koristeeksi satiininauhan.

Pipareita leivoimme itsenäisyyspäivänä. Se on meille perinne. Menemme Päivänsäteen kanssa äitini luokse, jossa odottaa äiti ja hänen valmiiksi tekemänsä isoäitini perintöreseptin mukaan valmistettu piparkakkuresepti. Tänä vuonna Päivänsäde teki tarhan tädeille omat piparit, jotta saatiin myös pikkuneidin kädenjälki lahjoihin. 

Itsetehtyjä joulupalloja

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minä olen jouluihminen henkeen ja vereen. Siitä huolimatta, ettei joulua meillä sen kristillisessä merkityksessä juhlita. Meillä keskitytään juhlimaan vuoden pimeintä yötä, talvipäivän seisausta. Vaikkakaan se ei ihan jouluun osu, niin tarpeeksi lähelle, ja jouluna on sitten vapaata ja aikaa rentoutua. 

Meidän jouluperinteet kuitenkin on niitä kaikille tuttuja, yhdistelmiä pakanallista alkuperää olevista perinteistä ja myös kristillistä (joululahjat :D). Tontut ja joulupukki meillä vierailee, on joulukuusi (jonka alkuperä on muuten pakanallisissa perinteissä, tiesittekös sitä!) ja joulukoristeita. Enkelit ja seimet sun muut puuttuu. Joulukuuseen laitan mieluummin latvalumihiutaleen kuin latvatähden. 

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen esittelen taas tekemiäni joulukoristeita. Tässä itsetehtyjä joulupalloja. 

Nämä ensimmäiset on märkähuovutettu ja niiden kuivuttua olen kirjonut huopuneen pinnan päälle. 

Tällaisiin palloihin tarvitset styrox- tai muovipalloja (ei massapalloja!!!) ja huovutusvillaa sekä kirjontalankoja. Minulla oli helmilankaa ja Novitan Gold ja Silver -lankoja. 

Lisäksi huovutkseen kuumaa vettä (niin kuumaa, kuin kädet kestää), mäntysuopaa ja saippuaa (esim. marseille). 

Huovutus on simppeliä. Ensin asetetaan pallon ympärille villaa niin, että sen kuidut menevät eri kerroksissa eri suuntiin. Kastele palloa varovasti kuumalla vedellä, hiero käsiisi saippuaa ja aluksi vain puristele palloa kevyesti käsissäsi. Lisää varovasti vettä ja saippuaa. Kuumuus saa villakuidun suomut aukeamaan ja ne tarttuvat toisiinsa, tämä on sitä huopumista. Kun villa alkaa olla kiinteää, voit käyttää vettä ronskimmin ja alkaa hieroa palloa. Mitä kauemmin jaksat hieroa, sitä tasaisemman ja karvattomamman pinnan saat. Kun olet tyytväinen huopumisasteeseen, huuhtele pallo vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä. Viimeisenä kylmähuuhtelu, tämä sulkee villan suomut. 

Jätä pallo kuivumaan. Kuivuneeseen palloon voi kirjoa haluamiaan kuvioita, tai koristella vaikka erilaisin nauhoin. Kirjonta ideoita löytyy netistäkin, tai sitten voi käyttää kirjastoa. 

Tässä on samaan palloon laitettu kaksi eri nauhaa. Kiinnitys nuppineulalla, jolloin nauhan pystyy vaihtamaan. Varovainen liimaus tai kiinniompelu on myös mahdollista. 

Sitten vielä kankaalla päällystetty styroxpallo. Tähän palloon sain idean Askartelun pikkujättiläinen -kirjasta. 

Tarvikkeet: Isohko styroxpallo (tässä halkaisija n. 10 cm). Pienemmästäkin voi toki tehdä, mutta mitä pienempi, sen vaikeammaksi menee. Lisäksi jouluista kangasta ja koristenauhaa. 

Toteutus: Jaa pallo 6 samankokoiseen sektorin ja merkkaa niiden rajat tussilla (ts. piirrä viivat). Tee veitsellä (ihan ruokailuveitsi riittää) viillokset viivojen koko pituudelta. Tee tarpeeksi syvät viillokset. 

Leikkaa kankaasta sektorien kokoa hieman isompia paloja, "saumavaraa" 0,5 - 1 cm. Aseta kangaspala sektorin päälle ja painele "saumavara" veitsen avulla varovaisesti viillokseen. Etene näin sektori sektorilta, kunnes kaikki on peitetty. Lopuksi liimaa koristenauhaa saumakohtien päälle, näin myös mahdolliset epäsiistit kohdat jäävät peittoon. 

Uusi toiminto!

Ajattelin tässä pikaisesti mainostaa, että lisäsin uuden toiminnon. Nyt voit ihan pikaisesti, rasti ruutuun -menetelmällä, kertoa mielipiteesi tekeleistäni, vinkeistäni ja kirjoituksistani. 
Vaihtoehdot on "Aivan ihana", "Ihan kiva" ja "Ei minun makuuni" ja mielipiteensä päässee esittämään ihan anonyymisti (en ole vielä kokeillut...). 

Itse tehtyjä joulukortteja

Tällainen jouluihminen (jouluhullu sanoisi mieheni) kuin minä alkaa miettiä joulujuttuja ja ideoita jo kesällä. Tämänkin vuoden joulukortit on olleet suunnitteilla jo elokuustaja suunnitelma on muuttunutkin matkan varrella.

Minulla on ollut tapana tehdä joulukortit itse ja panostaa niihin todella. Minulta on kyselty, miten jaksan niitä vääntää. No, minä nautin aivan suunnattomasti niiden tekemisestä. Illan hämärä, muutama kynttilä, työpöydän valo toki päällä, että näkee jotain tehdä. Joululauluja (rrrrakastan wanhaa amerikkalaista swing-tyyppistä joulumusiikkia, tyyliin Sinatra, Nat King Cole, Bing Crosby) ja kuumaa glögiä siinä vieressä. Mukavaa askartelua, kimallusta ja helmiäisen hohtoa. Täydellisen tunnelmallinen joulunodotusilta.

Tykkään myös pitää korttini salaisuutena, joten nyt julkaisen tässä muutaman edellisvuoden kortin. Panostus on vähän vähentynyt sitten Päivänsäteen syntymän, ja nykyään suunnittelen mallin, joka on nopeasti toteutettavissa. Esimerkiksi viime vuoden korttiin piirsin alkuperäisen kuusen muutamaa netistä löytynyttä kuvaa inspiraationa käyttäen, mutta korttiin tulevien kuusien kanssa sai kopiokone laulaa. Tässä kortit jouluilta  2006, 2007, 2009, 2010, 2011 ja 2012 (vuoden 2008 kortista ei jostain syystä löydy kuvaa, enkä edes muista yhtään, mitä silloin tein...). 

2006: Paperimassasta tehty itse paperia, massan joukossa hiukan metallihohtokullan tai hopean väristä kangasväriä ja hopeisen kanssa myös sinistä. Vielä märkään korttiin on kevyesti paineltu jouluisesta servetistä leikattu kuva, vain se kuvakerros servetistä. 

2007: Neulahuovutettu sydän, jonka saa kortista irti koristeeksi. Pohjana vain yksinkertainen kermanvalkoinen kartonkikortti. 

2009: Valkoiselle kartongille muotoon leikattu ja liimattu sinistä kuitukankaan tyyppistä kimallepaperia. Päälle painettu poro. Poron malli on törkeästi kopioitu erään leimasimen mallista, mutta kun se oli täydellinen, eikä sitä saanut sabluunana. Lisäksi leimattu teksti "Hyvää joulua"

2010:  Helmiäispunaiselle kartonkipohjalle liimattu joululaulun nuottikuvioidusta lahjapaperista suorakaide, jonka päälle on käsin piirretty tussilla kranssi ja siveltimellä maalattu marjat. (Näissä sitten meni muuten aikaa, mutta odotin tuolloin Päivänsädettä, ja kunto ei ollut paras mahdollinen, sairauslomilla oli aikaa tehdä :P). 

2011: Helmiäiskuparinväriselle korttipohjalle liimattu kermanvärinen suorakaide, johon on tussilla piirretty oksa ja skräppäyspaperista leikattu joulupallo liimattu ikään kuin roikkumaan oksasta. 

2012: Helmiäisruskealle korttipohjalle liimattu ensin suorakaide kuviollisesta skräppäyspaperista, sen päälle maitokahvin väriselle paperille tulostettu ruskea filigraanikuusi. Helmenpuolikkaissa oli valmiina tasaisella puolella tarra, jonka avulla ne sai helposti liimattua. 

Olen tässä nyt hyvin pääpiirteittäin kertonut, miten nuo on tehty. En ole mikään mestariaskartelija, ja mihinkään ei ole mitään ihmeellisiä tekniikoita käytetty. Jos joku malli innostaa ja jäit miettimään, miten joku juttu on toteutettu, niin laita viestiä tai jätä kommenttia, niin avaan kyseisen kortin valmistusta lisää. 

Sekalaista höpinää

Päätinpä pitkästä aikaa kirjoitella ilman mitään uutta julkaistavaa käsityötä. Niitäkin pyörii pari nurkissa, mutta kun olen mennyt asettamaan riman korkealle kuvien suhteen, niin ei enää voikaan ihan mitään vaan julkaista! Tästä minun blogistani onkin kehkeytynyt meille koko perheen harrastus, kun olen Päivänsäteen värvännyt malliksi ja mieheni valokuvaajaksi. Suurin osa näistä tämän vuoden puolella julkaistuista kuvista on mieheni käsialaa. Yksi hänen harrastuksistaan kun on valokuvaus.

Pidän tätä blogia paitsi itsekkäistä syistä arkistona omista töistä, niin myös siinä toivossa, että saan jakaa inspiraatiota, vinkkejä ja neuvoja. Kai se on se opettajaluonne minussa, joka haluaa aina olla opastamassa ja auttamassa, ja joka saa suurta iloa siitä, jos on onnistunut auttamaan jota kuta onnistumaan tai innostumaan. 

Siksipä pyydänkin, että jos teille lukijoille tulee mieleen jotain, josta haluaisitte vinkkiä, käsityötekniikkaa, johon kaipaisitte esittelyä tai muuta, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikkapa sähköpostitse. 

Koska tämä nyt on jo tällainen sillisalaattiteksti, niin lisätään loppuun vielä kirjaesittely. Itse olen jonkin sortin jouluhullu ja siksi jo mietin kovalla tohinalla joulukortteja, -koristeita ja muita. Löysin käsiini aivan mahtavan kirjan, 100 virkattua lumihiutaletta. 

Kirjan hyvä puoli ainakin minun kannaltani on se, että jokaiseen lumihiutaleeseen on paitsi sanallinen ohje, myös silmukkamerkein piirretty ohje. Minä kun hahmotan nuo piirrokset paremmin. Lisäksi kaksi erilaista tyyliä ohjeessa tukevat toisiaan. Jos jotain kohtaa ei toisesta ymmärrä, voi tarkistaa toisesta. Kätevää. 

Kirjan lumihiutaleet lisäksi näyttävät ihan oikeasti lumihiutaleilta, eivätkä pelkästään virkatuilta pitsiliinoilta. Suosittelen siis lämpimästi tätä kirjaa. 

Kisumekko ja neuletakki

Myönnetään. Koitin kovasti keksiä raflaavampaa otsikkoa, joka samalla kertoisi jotain näistä töistä, mutta eipä tullut mitään mieleeni. Mennään sitten sillä ilmeisellä. 

Tämän mekon ompelin ystäväni tytölle 3 -vuotislahjaksi. Takki tuli samaan lahjaan. Ystävän tyttö on suloinen pieni ihminen, joten halusin tehdä hänelle jotain yhtä suloisen ja söpön näköistä lahjaksi.

Pallottelin erilaisia ideoita mielessäni, enkä oikeastaan osaa sanoa, mistä juuri tämä idea sitten syntyi. Sekin jalostui kyllä matkan varrella. Alun perin ajatukseni oli tehdä kissa applikoiden yksiväriselle harmaalle kankaalle, mutta sitten kun kokeilin sitä, oli itse mekkokangas jotenkin hirmuisen ankean oloinen. Joten valmiiseen toteutettavaan ideaan valitsin ruudullisen harmaapohjaisen villakankaan. 

Kissalla on satiininauha kaulassa ja siihen on ommeltu kiinni oikea kulkunen, joka kilisee hauskasti lapsen liikkuessa. 

Neuletakki on neulottu Garnstudio DROPSin ohjeella. Lankana Novita Miami. Ainut muutos ohjeeseen oli se, että tein myös helmaan leveän helmineulekaistaleen. Napit takkiin ovat alunperin Päivänsäteelle tuunaamastani villakangastakista.