Lämpöä kaverille villasukkien muodossa

Neuloin nämä sukat kiitos-lahjaksi kaverille yösijasta, jota tarvitsin viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä Helsingissä, kun aamulla oli aikainen lähtö Tallinnaan ja Robbie Williamsin keikalle. Yöpymissuunnitelmat meni vähän uusiksi, kun tuli mutkia matkaan, mutta kaveri ansaitsee sukkansa yhtä kaikki. Olihan hän mm. puhumassa todella kauniisti meidän Päivänsäteen nimenantojuhlassa parisen vuotta sitten. 

Nämä värit, oranssi ja turkoosi yhdessä, ovat houkutelleet minua jo jonkin aikaa. Ja nimenomaan näin, että väri vaihtuu kirjoneuleen kautta. 

Kirjoneuleen malli on Luise Robertsin kirjasta 1000 Great Knitting Motifs hiukan muokattuna. 

Nämä sukat innostivat minua suunnittelemaan toisetkin kirjoneulesukat. Ne ovat toivoakseni orientalhenkiset ja kuvio on täysin omani. Saa vain nähdä, koska saan ne valmiiksi...

Ananasa käämä vai ananas-äkämä?

Löysin tiistaina Marimekon poistopaloista puolen metrin palan Ananas-kangasta vihreänä. Mihinkään vaatteeseenhan se ei olisi pituussuunnassa riittänyt, mutta jotenkin se pala houkutti kovasti. Jännä juttu sikälikin, etten ole koskaan ollut ananaskuosin suuri ihailija, liian tukkainen minun makuuni. Tovin palaa käsissäni pyöriteltyäni keksin, että teen siitä Päivänsäteelle mekon, ja leikkaan palat vaakasuunnassa. 

Ja kun asiaa mietin, niin tuumin, että niin ananaskuosi lapsen mekossa paremmin toimiikiin. Pystyyn leikatussa ei tulisi ollenkaan yksiväristä vaaleamman vihreää mukaan, ellei sitten leikkaisi epäsymmetrisesti niin, että toinen puoli olisi vihreää. 

Koska kuosi on jo niin rauhaton, päätin tehdä mekosta hyvin yksinkertaisen A-linjaisen. Ohuet olkaimet tekevät mekosta keveämmän. 

Koko meni vähän pieleen, ja mekko on tosi löysä, vaikka piirsin kaavan leveydestä kokoa pienempänä, kuin mikä pituuden mukaan on Päivänsäteen koko. 

Taas kerran en millään malttanut odottaa, vaan mekkoa oli pakko päästä heti tekemään. Ja niinhän siinä kävi, että niin kauan ompelin, että sain mekon valmiiksi tiistai-iltana. 

Mekko kuvattiin eilen samalla reissulla Pellavapään pellavanlehtimekon kanssa. 

Pellavapään pellavanlehtimekko, the photoshoot

Innostuin tuosta kuvausideasta ehkä vähän liikaakin. Värväsin valokuvausta harrastavan mieheni kuvaajaksi, mietin tarkkaan kuvauspaikkaa ja lahjoin Päivänsäteen jätskipalkalla jaksamaan kuvaamista kuvaamisen perään, mikä ei kyllä ollut kauhean rankka juttu loppupeleissä. Päivänsäde kun rakastaa kauniita vaatteita ja ainakin toistaiseksi maku on aika lailla sama äidin kanssa ja lisäksi Päivänsäde tykkää oikein kovasti olla kuvattavana. Liekö tässä sitten supermalliuran ensimmäiset otokset! (vakavasti ottaen, toivottavasti ei, ellei mallimaailman kauneuskäsitys sitten muutu radikaalisti ennen kuin Päivänsäde tulee siihen ikään). 
Kävimme kuvaamassa Turun linnan puistossa. 

Lukijaksi

Sain asian selvitettyä, ja nyt pitäisi olla mahdollista liittyä lukijaksi. Tämä ominaisuus löytyy ihan tuolta sivun alalaidasta, että sinne saakka pitäisi sitten jaksaa skrollata :D

Yhdenillan juttu rantaradalla

Teimme perheen kesken parin päivän kesälomareissun Helsinkiin. Nautimme kesästä, yhdessäolosta, Linnanmäen tunnelmasta ja Korkeasaaren eläimistä. Väliin saatiin ujutettua myös käynti Hakaniemen kauppahallissa, jonne tahdoin kovasti, lähinnä Vihreä vyyhti -lankakaupan vuoksi. 

Taas kerran Vihreästä vyyhdistä tarttui mukaan kasa lankoja. Parisataa grammaa Pirtin kehräämön eri vihreän sävyillä liukuvärjättyä karstalankaa ja Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa Be Sweet Bambino Taffy -lankaa, josta tein Päivänsäteelle myssyn. Annoin tytön itse valita värin.

Neuloosi ei kysy aikaa eikä paikkaa, joten ostin lähtöä tehdessämme Anttilasta vielä sopivan kokoisen pyöröpuikon ja pistin junassa tuulemaan Päivänsäteen myssyn kanssa. Ja niin syntyi Rantarata-myssy. Suurimman osan myssystä ehdin neuloa junamatkan aikana, mutta kavennuksia ja päättelyitä en pystynyt tekemään. Ne tein, kun pääsimme kotiin. 

Päivänsäde on niin ihastunut uuteen päähineehensä, että se piti saada helteestä huolimatta päälle kauppareisulle. 

 

Päivänsäteen myssyyn käytettyä väriä on kuvassa alhaalla oikealla ja keskirivissä vasemmalla. Lanka on puuvilla-bambusekoitetta ja värien vaihtuessa on solmukohta, eli lankaa ei ole liukuvärjätty. 

Itse myssy on todella helppo tehdä. Yksi kerä riittää juuri ja juuri tuollaiseen n. 50 cm päänympärykseen. Minulla oli pyöröpuikko kokoa 4,5, tiheys n. 18 s / 10 cm. 

Ja näin se tehdään:

Luo 88 s. Neulo suljettuna neuleena ensimmäisellä värillä 1 kiertäen oikein 1 nurin koko värin ajan. Neulo sen jälkeen sileää oikeaa, kunnes olet neulonut viimeistä väriä 6 kerrosta. Kavenna sen jälkeen 3 kerroksen ajan neuloen koko ajan 2 oikein yhteen. Ensimmäisen kavennuskerroksen jälkeen työssä on 44 silmukkaa, toisen kavennuskerroksen jälkeen 22 silmukkaa ja viimeisen kavennuskerroksen jälkeen 11 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se 11 jäljellä olevan silmukan läpi ja kiristä. Päättele langat ja myssy onkin valmis. 

Äitinsä tyttö

Tuli tällainenkin aihe mieleen, kun selailin kuviani Photobucketissa. 

Suloinen Päivänsäteemme on ihan pienestä pitäen ollut kovin innokkaasti tutkimassa äidin käsityötarpeita, katsellut käsityökirjoja ja -lehtiä, halunnut leikkiä puikkojen ja virkkuukoukkujen kanssa ja sen sellaista. Äidin sydäntähän tämä lämmittää kovasti. En malttaisi odottaa aikaa, jolloin Päivänsäteen motoriset taidot ovat sen verran kehittyneet, että voidaan jotain yksinkertaisia juttuja alkaa opetella. 

Tässä muutama mosaiikki Päivänsäteestä työn touhussa :D

Viime aikoina Päivänsäde on myös hoksannut, että siitä siis ihan oikeasti valmistuu erilaisia tuotteita, kun noita puikkoja ja virkkuukoukkuja heiluttaa tai ensin leikkaa kangasta ja sitten ompelee. Päivänsäde on tehnyt hienon kaulaliinan kummisedälleen "virkkaamalla" eli tökkimällä ja koukkimalla yhtä jämäkerää, jonka olen hänelle käsitöihin antanut, tehnyt villapaitaa kaverin vauvalle, joka viime sunnuntaina teki suuren vaikutuksen Päivänsäteeseen ja vielä tutkinut tarkkaan äidin kankaita ja ompelulankoja ja ilmoittanut, että hän tekee paidat parhaalle kaverille ja itselleen. 

Hullu hatuntekijä

Tuossa aikaisemmin kesällä kyselin kummipoikamme äidiltä, mitä kummis tarvitsee / haluaa synttärilahjaksi. Äitinsä tuumasi, että joku hellelakki olisi kiva. Minä muistin heti erään kankaan varastoissani ja tuumin, että se sopisi täydellisesti ns. pappalippikseen. 

No, tavoilleni uskollisena aloin kuitenkin epäröidä taitojeni kanssa. Metsästin vaikka mistä helpompaa mallia, mutta en löytänyt muuta kuin hellehatun. Joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää sitä niin vaikealta tuntuvaa pappalippistä. No, eihän se sitten niin kamalan vaikea ollutkaan. Itse asiassa sitä oli oikein kiva ommella. Niin kiva, että tein samalla mallilla Päivänsäteelle oman mansikkalippiksen ja toisen ystävän pojalle siililippiksen. 

Tässä niitä lippiksiä. 

Alimmassa kuvassa näkyy sitten myös hellehattu, sen ompelin erään toisen ystävän tytölle. Tämä on se sama hellehattu, jota meinasin alkaa tehdä myös kummipojalle. Kuinka ollakaan, tuo hellehattu oli huimasti haastavampi kaikkine kohdennuksineen kuin pappalippis. 

Pappalippiksen kaavat ovat kultaisella 90-luvulla ilmestyneestä lasten kaava- ja muotilehdestä nimeltään MuotiMuksu, nro 3/97. Sain noita MuotiMuksu -lehtiä anopilta keväällä ison pinon ja ihme kyllä aina välillä niistä löytyy helmiä. Jos joku noista lippiksistä tämän perusteella innostuu, niin muistaakseni tässä keväällä oli Suuressa Käsityölehdessä myös kaavat lapsen pappalippikseen. 

Hellehatun kaavat puolestaan Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle - 25 helppotekoista vaatetta 0 - 5 -vuotiaille (Kustannus Mäkelä 2010). 

Kankaat näihin kaikkiin lakkeihin löytyivät omasta kaapista. Minulla on tapana haalia varastoihini kankaita aina kun on mahdollista, enkä edes kaikista muista, miten ne on sinne päätyneet. 

Joku kuitenkin saattaa tunnistaa siilikuosin. Jep, se on Nanson kuosi. Ostin kerran alesta siilipussilakanan nimenomaan käsityömateriaaliksi. Nyt sille tuli käyttöä.