3 x 3 -vuotislahja

Kaveripiirissämme on kolme pikkuista, jotka syntyivät kuukauden sisään toisistaan kesällä 2010. Heitä on sitten kolmena vuotena juhlittu yhteisillä juhlilla. Tapani mukaan tein tänäkin vuonna itse lahjat. 
Tällä kertaa tein valmiiden ohjeiden mukaan, sillä pitäähän sitä välillä harjoittaa ohjeiden lukutaitoa. Olen siinä sivumennen sanoen luvattoman huono. 
Pienet synttärisankarit saivat jokainen omat lakit, pojat pappalippikset ja tyttö hellehatun. Lisäksi neuloin yhden villaisen neuleliivin, yhden puuvillaisen neuletakin ja yhden puuvillaisen neulemekon. Keskitytään tässä kirjoituksessa noihin neuleisiin, vaikka kaksi lakkia kuvassa näkyy myöskin. 

Ensimmäisenä villainen neuleliivi. Tehty Dropsin ohjeella, tosin jätin pintaneuleen pois. Lankana tässä on Gjestalin Maija -lanka. 
Limenvihreä puuvillaneuletakki on tehty myös Dropsin ohjeella, ja tällä kertaa täysin mallin mukaisesti. Lankana tässä takissa on Hjertegarnin Primevera Cotton. 
Mekon ohje puolestaan on Modan numerosta 3/2012. Ohjeen mekko oli kovin lyhyt, joten pidensin helmaa viitisen senttiä. Malliin kuului myös hihat, jotka neuloinkin, mutta päätin sitten loppujen lopuksi jättää pois. Jotenkin kokonaisvaikutelma on kevyempi ilman hihoja. Mekossa käytin myös Hjertegarnin Primevera Cottonia. 
Lahjansaajat tuntuivat pitävän lahjoistaan, joskin lelulahjat yllättäen veivät voiton. Myöskin lahjottavien vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä lahjoihin, joten eivätköhän ne käyttöön mene. 

Huomenna sitten noista lakeista lisää :)

Neulootikon (sormenpään) pelastus

Jokainen, joka neuloo paljon on varmasti joskus törmännyt tähän ongelmaan. Kun tarpeeksi paljon neuloo saattaa oikean etusormen kärki kipeytyä (tai vasureilla vasemman etusormen). Erityisesti tämä ongelma nousee esiin ohuilla puikoilla neulottaessa. Ja koska neulomiseen on kehittynyt riippuvuutta muistuttava suhde, neuloa on pakko. 

Minulla on jo pitkään ollut ongelmana se, että runsas neulominen on saanut aikaiseksi oikean etusormen pään kipeytymistä ja ihon pois kuoriutumista. Tällä viikolla, neuloessani hikihatussa kummipojan synttärilahjaneuletta, vaiva kävi vielä ikävämmäksi. Kävi nimittäin niin, että ohut ja terävä puikko luiskahti vanhan ihon reunan alle, tehden ihoon jokseenkin kipeän reiän. Verenvuodolta onneksi sentään säästyttiin. Tämä hurja onnettomuus teki neulomisesta niin kivulaista, että se oli lähes mahdotonta. Tein kaikenlaisia laastarivirityksiä sormenpäätä suojatakseni, mutta pidemmän päälle ne eivät ole kovin toimivia, saati edullisia ja ekologisia ratkaisuja. Mietin kovasti ratkaisua ongelmaan. Joku tuppi sormenpäähän olisi saatava. Sellainen, joka suojaisi sormen kunnolla, mutta jonka kanssa neulonta sujuisi kuitenkin jouhevasti. Toisin sanoen sen pitäisi olla tarpeeksi paksu, mutta ei kuitenkaan liian paksu! Eräs tuttuni vinkkasi, että voisin kokeilla sormikumia. Niitä härpäkkeitä, joita toimistoissa käytetään, että saadaan paperista parempi ote. 

Kauppareissun yhteydessä piipahdin siis toimistotarvikkeita myyvässä liikkeessä ja investoin 1,50 euroa sormikumiin. Kotona se pääsi sitten heti testiin. Nyppylöiden kanssa ei oikein toiminut. Koitin käntää kumin toisen päin, mutta ei ne nypyt siellä sisäpuolellakaan mukavilta tuntuneet. Jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto. Leikata nypyt pois ja koittaa, toimisiko kumi sitten. Leikkasin siis nypyt pois kynsisaksilla ja olin valmis uuteen yritykseen. Nyt kumi toimi kuin unelma! En varmasti enää ikinä neulo ilman tuota kumia. Ja oikea etusormenikin kiittää. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin sen pää ei ole kova ja karhea ja sen iho on ehjää. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvaa. Ennen kuvan kaappasin härskisti netistä, kun en älynnyt ennen leikkuutoimenpidettä kuvata. 

Pellavapään pellavanlehtimekko

Hui kauhistus! On tämä kirjoittaminen vähän jäänyt. Yli kaksi kuukautta ilman yhtäkään uutta tekstiä. Pahoittelut niille, jotka aktiivisesti blogia seuraavat.
Tänä aikana on nautittu lämpimästä keväästä ja alkukesästä. Keväällä juhlittiin myös serkkuni häitä. Juhlia vasten Päivänsäde sai tietenkin uuden mekon.
Tämä kokonaisuus koostuu neulotusta essumekosta ja popliinikankaasta ommellusta alusmekosta.
Idean neulottuun essumekkoon sain eräästä takavuosien Novita-lehdestä, jota selasin anopin luona. Siinä oli aivan upea, herkkää virkattua pitsiä oleva pienen tytön juhlamekko. Itse en ole erityisen hyvä virkkaaja, olen hidas, eikä kärsivällisyys riitä. Niinpä aloin suunnitella pitsineulemekkoa.
Mekon lehtipitsin ja reunapitsin mallit ovat Nancy Bushin kirjasta Estonian knitted lace, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Pitsihuivit neuloen.
Ohjettakin tähän koitin aluksi kirjoittaa. Se kuitenkin jäi jossain vaiheessa. Täytyy kaivaa alku esiin ja täydentää, ainakin, jos kiinnostuneita löytyy.

Pellavapään pellavanlehtimekko

Lankana Novitan Kotiväki, väri pellava. Puikot nro. 3. 

Alusmekko on ommeltu muokaten useammasta kaavasta. Ideana kuitenkin se, että helmaosa on samalla tavalla poimutettu kuin essumekossa, jotta kangas menisi kauniisti neuleen takana.

Vaapukkamaamekko

Tuossa taannoin, jo pari viikkoa sitten, iski taas ompelukärpänen. Tai no, mikään kärpänen, ihan pakkomielle se oli. Koska aikaa oli taas se yksi päivä, eikä mitään tietoa siitä, koska pääsisin jatkamaan, ompelin taas Päivänsäteelle uuden mekon. 
Mekko on todella perusmallia. Samoilla kaavoilla tehty, kuin vihkiruusumekko, mutta hiukan levensin ja lisäsin pituutta. Koko varmaan noin 104, on toistaiseksi hitusen iso Päivänsäteelle. 

Kangas on jämäkankaiden osastolta. Itselleni olin ommellut vapuksi 2009 tuosta hameen, joka on muuten jo mennyt kierrätykseen. Kuva siitäkin tosin löytyy. Ei kylläkään niin hieno, kuin tuon mekon kuva, kun en noihin aikoihin perehtynyt yhtään kuvaussuunnitteluun, asetteluun yms. 

Siksakkia puikoilta

Olen jo pitkän aikaa, ja nyt puhutaan siis vuosista, ollut rakastunut siksak -neuleeseen. Jo ennen sen "uutta tulemista" ja trendikkyyttä. Nyt onkin sitten hyvät ajat, kun Missoni hyväntekeväisyysneuleiden myötä tämä trendi oikein räjähti esiin. Ohjetta on jos vaikka minkälaiseen vaatekappaleeseen siksakneuleella. 
Itse toteutin tämän kevään Novitasta Päivänsäteelle siksak-mekon. Koska pieni tyttösemme on oikea kuumakalle, kirjaimellisesti, vaihdoin langan. Ohjeen villalangan (7veljestä) sijasta käytin Puro Batikia (joka on kyllä puhdasta polyesteria, mutta kokemusta on, ettei ole kauhean hiostava kuitenkaan) helmaan ja King cole Bamboo Cottonia miehustaan. Helman alussa on Bamboo Cottonilla 3 krs. ainaoikeaa. 
Varmasti osittain langanvaihdosta johtuen en saanut tiheyttä kohdilleen ja lopulta päädyin laskemaan uudet silmukkaluvut ja käytin ohjeesta vain mallikertaa, kavennusohjetta ja miehustan mittoja. 
Lankaa tähän meni n. 1½ kerää Puro Batikia ja alle 1 kerä Bamboo Cottonia. 

Apinamainen neuletakki

Laitetaanpa välillä jotain vanhaa, kun uudet käsityöt edistyy niin hitaasti. Tässä tällainen ihanan keväisen värinen neuletakki.
Tämän puuvillaisen takin neuloin viime keväänä kummipojalle nimpparilahjaksi. Takin malliin ei ohjetta ole, enkä sitä silloin muistanut kirjoittaa ylös. Mittoihin katsoin vähän osviittaa käsityölehdistä.

Takkiin kirjottu apina on Novitan malli. Apina on esiintynyt Novitalla useammassakin mallissa. On ollut ainakin apinapaita, apinasukat ja apinapipo.
Lankana oli mummuni jäämistöistä löytynyt turkoosi puuvillalanka ja Novitan Miami ruskeana.
Enpä tiedä, mitä muuta tästä voisi sanoa, aika perustakki tämä on.

Bambimekko 2 -vuotiaalle Päivänsäteelle

Päivänsäde täyttää vuosia helmikuun viimeinen päivä. Kokonaista kaksi vuotta tulee täyteen tuolloin. Jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää päätin ommella pienelle neidille jokaiseksi synttäripäiväksi ihan oman, uniikin synttärimekon. 
Tänä vuonna Päivänsäde pääsee juhlimaan polka dot -kuvioidusta puuvillapopliinista ommellussa mekossa, jossa on bambiaiheista koristenauhaa. 

Kaavojen löytäminen ei ollutkaan sitten se helpoin juttu! Annoin ja heitin syksyllä pois ison kasan käsityölehtiä, ja nyt on tallessa vain viime vuoden ja tämän vuoden lehtiä. Juuri oikean laista kaavaa ei niistä löytynyt, joten jouduin vähän muokkailemaan. Tämän mekon kaavat on muokattu SK 2/2013 lehden vauvan omenamekon kaavoista. Jouduin leventämään ja pidentämään kaavoja, sillä lehden kaavan koot loppuivat 80:een, ja Päivänsäteelle tarvitaan kokoa 92/98. Lisäsin siis ympärykseen yhteensä 6 cm, keskietuun ja keskitakaan, pidensin helmaa 6 cm ja lisäksi korotin olkasauman paikkaa 1,5 cm. Hihaan lisäsin leveyttä 3 cm, jotta se istuu olkasaumaan. 

Ompelu olikin aika jännitysnäytelmä. Minä en ensinnäkään vaan osaa poimuttaa. Tiedän kyllä, miten se pitäisi tehdä, mutta siitä ei tule mitään. Aina menee enemmän laskoksille. Onneksi onnistuin tähän nyt saamaan kuitenkin tarpeeksi pienet laskokset. 

Lisäksi olen aikamoinen ompelukonehurjastelija ja varsinkin pikkutarkat yksityiskohdat on sellaisia, että meinaa mennä pieleen. Niinpä ommellessani koristenauhaa paikoilleen toistin mielessäni mantraa " hil-jaa hy-vää tu-lee" tahdittaen sillä ompelua. Jotenkin sen avulla maltoin ommella rauhallisemmin. 

Hihat olivatkin sitten yksi murheenkryyni. Toisen hihan ompelin kahteen ja toisen kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Joku muokkauksessa oli siis vissiin mennyt pieleen. En kyllä usein hihoja ompelekaan, mutta kyllä tuollaiset perushihat nyt yleensä onnistuu. Oman jännityksensä näihin hihoihin toi toki sekin, että ne olivat niin kapoisat, että juuri ja juuri menivät vapaavarren ympäri. 

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tässä mekossa oli minulle enemmän haastetta kuin muissa pitkään aikaan ja välillä on hyvä haastaa itsensä. Ja on sitä ihan eri tavalla iloinen onnistuneesta lopputuloksestakin, kun se ei ollut ihan läpihuutojuttu. 

Lisäyksenä kuva Päivänsäteestä syömässä synttärikakkua mekossaan.