Kissapeitto

Tämän kissapeiton ompelin kesällä 2010. Kankaat löytyivät kaikki varastoistani, mutta pieni tovi siihen meni, että sain valittua tarpeeksi yhteen sopivia kankaita. 

Tilkkujen muoto ja järjestys on suoraan Tildan tapaan kirjasta My home -peitosta. En halunnut peitosta symmetristä, mutta olen itse huono suunnittelemaan mitään epäsymmetristä, aivoni eivät vaan toimi niin, ja siksi otin apua valmiista mallista. 

Kissoihin sain idean samana kesänä Dublinissa nähdyistä kissatuotteista, tuollaista tilkkukissaa oli kuosina paperitarvikkeissa, laukuissa, penaaleissa, jopa mukissa, jollainen minulla onkin kotona. 

Kissat on applikoitu isoimmille tilkuille, niiden silmien valkoinen osa on niin ikään applikoitu ja musta osa on nappi. Nenä ja suu on kirjottu käsin.

Syyssukat

Tajusin tuossa muutama viikko sitten, etten ole Päivänsäteen syntymän jälkeen neulonut oikein mitään itselleni ja ajattelin, että olen ehkä ansainnut uudet villasukat. Varsinkin, kun näin syksyn kynnyksellä minulle tulee kaipuu lämpimiin, syksyisen värisiin villasukkiin, jotka jalassa voin löhötä sohvalla hämyisässä valossa seuranani ainoastaan kirja ja kupillinen teetä. 

Pienen suunnittelun jälkeen syntyivät nämä lehtiköynnössukat. 

Tällä kertaa kirjoitin työohjeenkin ylös, joten täältä pesee! Jos vaikka jota kuta kiinnostaa.

Lanka: Viking Garnin Vilma (viininpunainen) ja Gjestalin Silja (oranssi). Tähän työhön käyvät toki hyvin muutkin langat, joissa tiheys on n. 25 s. / 10 cm.
Sukkapuikot nro 3 tai käsialan mukaan.

Luo oranssilla langalla 56 silmukkaa ja jaa 4 puikolle, 14 kullekin. Sukan taitteen alareunassa on neulepäärme, jos haluat ommella sen kiinni, jätä luontilankaa tavallista pidempi pätkä, jolloin pystyt tällä langalla ompelemaan päärmeen kiinni.
Neulo 2 krs. helmineuletta ja 4 krs. sileää oikeaa. Tee nirkkoreuna eli neulo 2 o yhteen, lk. Toista koko kerroksen ajan. Neulo 9 krs. sileää. 7. kerroksen kohdalla neulo nirkkoreuna työhön kiinni, eli nosta neuleen alareunasta lankalenkki puikolle ja neulo se yhteen puikolla olevan silmukan kanssa. Toista tämä jokaisen silmukan kohdalla. Huom! Voit myös ommella päärmeen kiinni myöhemmin.
9 kerroksen jälkeen aloita kirjoneule. Kirjoneuleessa toistuu 14 silmukan mallikerta. Ruutupiirros on ohjeen lopussa.
Neulo kirjoneuleen jälkeen vielä 7 krs. sileää oranssilla, tee nirkkoreuna (2 o yhteen, lk, koko kerroksen ajan). Neulo vielä 6 krs. sileää oranssilla.
Käännä työ puikoilla ympäri, niin että kirjoneuleen nurjapuoli tulee päälle päin. Aloitan sileä neule punaisella ja neulo 30 krs. sileää.
Tee työhön tiimalasikantapää 1. ja 4. puikon silmukoilla. Kantapäässä on keskellä 10 s ja molemmissa reunoissa 9.
Neulo kantapään jälkeen sileää, kunnes pikkuvarvas melkein peittyy. Tee nauhakavennukset, eli neulo 1. ja 3. puikolla kunnes työssä on 3 silmukkaa jäljellä, neulo 2 o yhteen ja 1 o. 2. ja 4. puikolla neulo 1 o, 2 o yhteen ja loput sileää. Toista kavennukset joka kerroksella kunnes työssä on 8 silmukkaa (2 joka puikolla). Katkaise lanka ja pujota silmukoiden läpi.
Viimeistely: Päättele langat. Jos et neulonut päärmettä kiinni, ompele se. Prässää sukat ensin taite auki, varsinkin värien vaihtumiskohdassa kannattaa olla huolellinen, sillä sileän oikean ja sileän nurjan vaihtumiskohtaan tulee helposti kohouma.
Sen jälkeen prässää vielä taitteet sukkaan paikalleen.

Ruutupiirros

En ole mitenkään taitava työohjeiden kirjoittaja, joten kysy ihmeessä, jos jokin jäi epäselväksi!

Mauri Mäyäkoira

Jopas on vierähtänyt aikaa edellisestä viestistä! On muka kiirettä pitänyt. 

On kyllä välillä vaikeaa tämä vanhojen käsitöiden esittely. Haluaisin monipuolisesti tuoda erilaista näytille, mutta kun suurin osa tekeleistäni on neulontaa, niin vaikeaksi menee. 

Tänään muistin kuitenkin tämän mäyriksen, joka käärittiin jouluna 2011 kummipojan pakettiin. Poika on vielä niin pieni, että äitinsä esittää toiveet hänen puolestaan ja äiti toivoi juuri tätä nimenomaista mäyräkoiraa. 

Ohje ja kaavat ovat Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja. Kirja on täynnä toinen toistaan suloisempia pehmoleluja ja ne tekisi mieli ommella kaikki!

Koska toiveena oli retrotyylinen mäyris, eikä minulla ollut varastoissa sopivaa, ihan oikeasti retroa kangasta, käytin Finlaysonin muutaman vuoden takaista kangasta, jossa on retrofiilis uustuotannosta huolimatta. 

Marjalapaset

Uutta valmistuu niin hitaasti, että jatketaan vanhoilla. Näitä onneksi riittää :D

Tässä on marjalapaset, jotka neuloin viitisen vuotta sitten äidilleni joululahjaksi. Äidin toiveissa oli mahdollisimman paksut, mutta silti nätit lapaset. Lankana näissä käytin Isoveljeä ja kirjoneule tekee niistä todella paksut. Tein muistaakseni 5 puikoilla, joten neulos on myös hyvin tiheää, eikä tuuli pääse läpi. Äiti onkin näistä tykännyt kovasti, kun lämmittävät kovallakin pakkasella. 

Kirjoneulemalliin otin inspiraatiota Eeva Haaviston 100 kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta, mallista nro 81. Ihan sellaisenaan mallia ei voinut tähän siirtää, koska Haaviston kirjan malli on aika lailla ohuemmalle langalle. Ikävä kyllä minulla, ja on edelleen, paha tapa raapustella ruutupiirrokset irtopapereille, jotka sitten häviää jonnekin, kun työ on valmis, eikä tästäkään ole piirrosta löytyvillä.

Dino-tilkkupeitto

Laitetaanpas välillä taas tilkkutöitä. Tämän peiton ompelin syyslomalla 2010, kun odotin Päivänsädettä. Halusin tietenkin tehdä pienelle tulokkaalle ihan oman tilkkupeiton. Hieman haastetta toi se, ettemme silloin vielä tienneet tulokkaan sukupuolta, joten piti valita värimaailma ja applikointikuvat niin, että sopivat molemmille. Jonkun mielestä tämäkin on varmaan jokseenkin poikamainen. Minusta menee hyvin molemmille. 

Päivänsäde on nyt "isona", peräti puolitoistavuotiaana, ihastunut noihin dinoihin peitossa, ja varsinkin niiden silmiin, jotka on nappeja. 

Peitolla on kivasti kokoa, joten sen käyttöä voidaan jatkaa vielä pitkään. 

Ideana peitossa on, että siinä on monta eri kangasta, ja ettei yhdessäkään rivissä, ei vaaka- eikä pystyrivissä, ole samaa kangasta kahteen kertaan. Aikamoinen sudoku oli peiton suunnitteleminen ja ainakin yksi virhekin peitossa on. 

Dinot ovat vakosametista ja applikoitu pohjakankaalle.

Ruusupuu -mekko

Tämä mekko on tehty käyttämällä hyväksi vanhaa materiaalia. Marimekon ruusupuu-kangas oli edellisessä kodissamme seinävaatteena, mutta ei sopinut enää uuden kodin väreihin. Neljä vuotta sitten tarvitsin kummitätini kesähäihin juhlamekon, mutta kesätyöttömyydestä johtuen ei ollut varaa siihen rahallisesti panostaa. Päätin siis ommella itse ja ehdin jo ahdistua kankaiden hinnoista. Ei tulisi halvaksi itsetehtykään. Kangasvarastoani läpi käydessäni muistin pistäneeni ruusupuu-kankaan jemmaan muuta käyttöä varten. Parempaa käyttötarkoitusta en keksinyt, ja niinpä ompelin 50-luvun kuosista 50-lukuhenkisen mekon. 

Kaavat ovat yhdistelty useamman eri mekon kaavoista, miehustan kaava oli vuoden 2004 keväällä ilmestyneessä Suuressa Käsityölehdessä (valitettavasti en enää muista numeroa, ja lehteäkään ei minulla enää ole) ja helmaan otin hiukan mallia yhdestä Modan kaavasta (tästä ei enää ole mitään muistikuvaa, minkä vuotinen lehti oli :( ) ja muokkasin sen miehustaan sopivaksi. 

Mekko on sen jälkeen ollut useamman kerran käytössä, sillä se istuu hyvin ja on juuri sen tyylinen, mistä pidän.

"Kässänopen unelman neuletakki"

Parin päivän tauon jälkeen täällä taas. 

Tällä kertaa ajattelin esitellä Päivänsäteen syksyisen villatakin. Villatakki on neulottu Kotipalapeli-blogista löytyvää ohjetta, kässänopen painajainen mukaillen. Lankana 7 Veljestä. Päivänsäteen villatakki on neulottu sileällä nurjalla ja kuvioitu lehtiköynnöksellä, jossa köynnöksen varret on tehty silmukoita siirtämällä ja lehdet neulottu silmukoita lisäämällä ja vähentämällä. Lisäksi tein takin alareunaan päärmereunan ja muokkasin helman hiukan A-linjaiseksi lisäämällä jokaiseen reunaan 5 silmukkaa ja kaventamalla ne pois kädentielle mennessä. 

Koska tässä takissa on jonkun verran taitoakin vaativia juttuja, voisi tämän nimetä kässänopen unelman neuletakiksi, vaikka se ehkä hiukan omahyväistä onkin...

Noita lehtiköynnösmalleja löytyy neulelehdistä ja kirjoista. Piirsin itse oman mallin ja olen tässä koittanut metsästää ruutuvihkoa, jossa se on, mutta huonolla menestyksellä. Jos sen jossain vaiheessa löydän, lisään tänne vielä ruutupiirroksen käynnöksestä.

Bambihame

Tämä hamonen on taas ajankohtainen, kun monen vuoden jälkeen mahdun siihen taas. Pelkästään jo siksi kannatti nähdä vaivaa ja pudottaa painoa. Tämä hame on ollut suosikkini jo pitkään.

Itse hame on ostettu Sokoksen mummovaatepuolelta ja aika mummo se olisikin ilman tuunausta. Sain idean kirjailla helmaan Bambin ja hameen ilme nuoreni siitä aika lailla. 

Kirjailun toteus oli seuraavanlainen. Etsin netistä Bambi-kuvia, hakuehtona oli viivapiirros. Mielessäni väikkyi juuri tämä kuva ja jonkin aikaa sain etsiäkin, että löysin sopivan. Tulostin kuvan ja jäljensin sen kangaspohjaiselle tukikankaalle tussilla. Tämä oli pienoinen riski, sillä tussihan olisi voinut pesussa levitä, mutta onneksi näin ei käynyt. Jäljennyksen jälkeen silitin tukikankaan mekon nurjalle puolelle, siihen kohtaan, johon kuvion halusin. Sen jälkeen kirjailin kuvan ääriviivoja pitkin etupistoilla. Lankana oli luonnonvalkoinen helmilanka. 

Syksyn lehdet -lapaset

Syksy kolkuttelee taas ovella ja edessä ovat myös kirpeän kuulaat ja virkistävän viileät aamut. Kohta kädetkin kaipaavat lämmikettä ulkoillessa. Nämä Syksyn lehdet -lapasiksi nimeämäni lapaset neuloin muutama vuosi sitten, kun kaipasin syksyksi ohuita ja syksyisen näköisiä lapasia. 

Lehtineulemallin nappasin Ullaneuleen sauna-sukista. Muuten lapaset on tehty perusohjetta hiukan muokaten. 

Lankana oli pätkävärjätty Nalle. Silmukoita lapasessa on 52, jolloin lehtimallikerta mahtuu juuri kämmenselkään. Alkuun neuloin 4 kerrosta helmineuletta, jonka jälkeen aloin neuloa kämmenen puolelle sileää ja kämmenselkään mallikuviota. Lapasissa on kiilallinen peukalo ja kärjessä 2 silmukan levyinen nauhakavennus.

Tunika isoäidinneliöistä

Syksyn 2011 Novitassa oli ohje isoäidinneliöistä tehdystä mekosta, jossa miehusta oli neulottu. Innostuin ajatuksesta kovasti ja olisin mielelläni itselleni sellaisen tehnyt. Kärsivällisyys ei minulla kuitenkaan riitä ihan niin mittavaan työhön. Mikä päättely niissä neliöissä olisi ollutkaan, puhumattakaan niiden yhdistämisestä! Idea säilyi kuitenkin mielessäni ja tämän vuoden keväällä päätinkin toteuttaa samalla idealla tunikan Päivänsäteelle. Värimaailmaan hain ajatusta värikkäistä täytelakuista. 

Tein tunikan fiilispohjalta, enkä älynnyt tehdä muistiinpanoja työskentelystäni. Jotain tietenkin muistan työstä ja kerron tässä nyt vinkkeinä ne muistamani jutut, vinkiksi tai oman työskentelyn tueksi, sikäli mikäli joku innostuu samantyyppistä väkertämään. 

Lankana tunikassa käytin Tokmannin Kotikulta -villalankaa, joka on suunnilleen saman vahvuista kuin esimerkiksi Novitan Wool tai Gjestalin Maija. Käytin koon 3 virkkuukoukkua ja 3,5 neulepuikkoja.

Tunikan kokoa saa helposti suurennettua lisäämällä yhden neliörivin ja jos haluaa pidemmän mekon, voi neliö kerroksia lisätä. Päivänsäteen tunikassa neliöitä on yhteensä 18, 9 etukappaleella ja 9 takakappaleella. Kokona Päivänsäteellä oli tuolloin käytössä 80 ja tunika on suunnilleen sitä samaa kokoa.

Neliöt yhdistin virkkaamalla ne ensin 3 x 6 neliön suorakaiteeksi, jonka laitoin pariksi päiväksi pingottumaan. Sen jälkeen virkkasin suorakaiteen umpeen ja virkkasin kiinteitä silmukoita sekä helman ylä- että alareunaan. Yläreunasta poimin jokaisesta virkatusta silmukasta yhden neulepuikoille. Neuloin yhden kerroksen ja kavensin silmukkaluvun sellaiseksi, että sillä tuli lähelle Päivänsäteen rinnanympärystä leveä yläosa. Niin käden- kuin pääntietkin on tehty fiilispohjalta. Samoin kuin ronsu-sliparissa, niin tässäkin neuvon kääntymään jonkun valmiin ohjeen puoleen, jos tuntuu, ettei ihan omasta päästä synny hyviä käden- ja päänteitä. Esimerkiksi jonkun mekon mallista voi katsoa, mikä olisi sopiva silmukkaluku yläosaan ja tehdä muutenkin sitten yläosa sen mukaan.

Lopuksi virkkasin vielä kiinteitä silmukoita sekä kädenteiden että kaula-aukon ympärille. 

Pelkäsin tähän projektiin ryhtyessäni, että siinä menisi ikuisuus ja että minulle ikävän tyypilliseen tapaan työ jäisi kesken, koska kiinnostus lopahtaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Asiaa ehkä auttoi se, että päättelin ruutujen langat aina, kun olin saanut yhden ruuturyhmän valmiiksi. Työssä on siis 3 erilaista ruutua 6 kutakin. 

Tässä vielä kuvaa tunikasta Päivänsäteen päälle. 

Tämä tunika hiveli käsityöntekijän itsetuntoani, sillä se sai paljon ylitsevuotavia kehuja Tukholman risteilyllä, josta yllä oleva kuvakin on. 

Mistähän johtuu, että kehujat olivat järjestään ruotsalaisia...

Tuunattu lampunvarjostin

Etsiessäni kuvaa ensimmäisestä tilkkupeitostani, törmäsin myös kuvaan tuunatusta lampunvarjostimesta ja päätin samaan syssyyn jakaa vielä senkin tarinan. 

Rakas mummuni nukkui pois keväällä 2004 ja ikävä on sen jälkeen ollut valtava. Mummuni oli myös innokas tekemään käsitöitä ja koska muut suvun naiset eivät ole, niin minä perin mummun käsityötarpeet ja -välineet. Kerran niitä läpikäydessäni törmäsin sitten taas pätkään mummun virkkaamaa pitsiä. En tiedä, mihin mummu sen oli tarkoittanut, kesken se joka tapauksessa oli. Minusta ei ole noin ohuella langalla pitsin virkkaamiseen, joten piti keksiä jotain, mihin se pieni pätkä riittäisi. 

Sainkin idean pöytälampun varjostimen tuunaamisesta. Sekoitin kulta- ja hopeakangasväreistä veteen värin, jolla spray-maalasin varjostimen ja lopuksi ompelin reunaan kiinni pitsin. Varjostin oli muovitettu sisäpuolelta, joten sormenpäät saivat kyllä kyytiä. Lopputulokseen olin kuitenkin erittäin tyytyväinen. Tuntui, kun mummu olisi taas lähelläni. 

Ensimmäinen tilkkutyö

Ajattelin tuoda näytille myös tilkkutöitäni ja luonnollista on aloittaa ensimmäisestä. Ompelin tämän keväällä 2005 käsityötieteen sivuaineopinnoissa, kun kirjontakurssilla piti lopputyönä valmistaa joku työ, joka oli toteutettu joko perinteisellä kirjonnalla, konekirjonnalla tai sitten muilla kurssilla läpikäydyillä tekniikoilla, joista yksi oli tilkkutyöt. Olin jo pitkään halunnut kokeilla tilkkuilua, mutta jostain syystä pelkäsin sitä liian työlääksi, ja oletin luonteeni olevan aivan liian huithapeli tilkkuiluun. 

Toisin kuitenkin kävi, ja hurahdin täysin tilkkutöihin. Pääasiassa peittoja olen ommellut ja niitä onkin kerääntynyt jo aikamoinen kasa. Kun ei omassa kodissa enää ole käyttöä useammalle, olen alkanut tehdä niitä lahjaksi. 

Tästä hempeän vaaleanpunaisesta kaikki lähti. Peiton nimi on "Ruusutarha"

Pahoittelen huonolaatuista kuvaa. Ehkä siitä kuitenkin saa jotain ideaa.

Päivänsäteen liivimekot

Ompelin talven aikana Päivänsäteelle kaksi mekkoa. Käytin samoja kaavoja niihin, muokaten hiukan mekon tarpeisiin. Mekon kaavat ovat kirjasta VEIKEÄT VAUVANVAATTEET Ompele vanhasta uutta.

Ensimmäinen mekko on ommeltu UFFin kirpparilta löytyneestä vanhasta Tampellan verhokankaasta. Alunperin ostin sen useampi vuosi sitten itselleni hamekankaaksi, mutta en saanut siitä mitään aikaiseksi. Kun sitten teki mieli ommella jotain Päivänsäteelle, tutkin ensin omat kangasvarastoni ja tuo kangas alkoi houkuttaa. 

Napit on päällystetty kankaasta leikatulla oranssilla. 

Toiseen mekkoon sain inspiraation ollessani Eurokankaassa ihan vaan katselemassa. Koska se muka jäisi "vain katselemiseen"? Siellä oli aivan ihanaa Satumetsä -kangasta, joka oli täydellistä pienen tytön synttärimekkoon. Tässä mekossa Päivänsäde juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä viime talvena. 

Mekossa on takana vetoketju ja kädentiet sekä pääntie on huoliteltu vinonauhalla. Koska ensimmäinen mekko oli jokseenkin leveä meidän sirolle pikkuneidille, kavensin tähän toiseen mekkoon kaavaa aika tavalla.

Kummipojan ronsusetti

Tarkoituksena oli aloittaa bloggaaminen esittelemällä vanhoja töitä vuosien varrelta, mutta koska tämä setti tuli valmiiksi juuri tällä viikolla, olkoon se ensimmäinen tänne näytille tuotu työ. 

Kyseessä on kummipojalle neulottu villainen setti, joka toivottavasti tuo käyttäjälleen lämpöä syksyksi. Settiin kuuluu slipoveri, pipo, lapaset ja saapassukat. 

Lankana tässä työssä oli Novitan 7 veljestä, kaikki kerät löytyivät liiankin runsaista varastoistani. Värimaailmaan sain idea Tuttan tämän kesän malliston shortsihaalarista. 

Sukat ja lapaset tein muistiini talletetuilla perusohjeilla (mm. Novitan sivuilta löytyy). Slipoveriin sovelsin Novitan villapaitaohjetta, joten en voi sen ohjetta täällä omissa nimissäni julkaista. Vinkiksi slipoverin tekoon, että oikeastaan mikä tahansa villapaidan ohje käy. Kädenteitä kannattaa hieman laajentaa ja hihat tietenkin jättää pois. Hihojen sijaan kädenteille neulotaan joustinneuletta.

Pipon ohje:

Tarvikkeet Novita 7 veljestä lankaa mustaa ja valkoista alle 1 kerä riittää koko settiin ja joku tehosteväri resoriin ja kirjontaan.  40 cm pyöröpuikko ja sukkapuikot, mallityössä käytetty nro 4 puikkoja.

Mittaa pipon käyttäjän päänympärys, neulo mallitilkku ja laske silmukkaluku näiden tietojen avulla. Silmukkaluvun tulee olla 4 jaollinen, jotta 2o2n -joustin onnistuu. 

Luo tarvittava määrä silmukoita tehostevärillä 40 cm pyöröpuikolle ja neulo 8 kerrosta joustinneuletta Vaihda työhön musta lanka ja aloita sileä raitaneule. Jokaisen raidan paksuus on 4 krs. Neulo sileää neuletta, kunnes työn korkeus on sopiva. Mallipipo on 2 -vuotiaalle tehty ja korkeus ennen kavennuksia oli n. 14 cm. 

Aloita sitten kavennukset. Jaa silmukat sukkapuikoille. Työhön tulee 4 nauhakavennusta, jokainen keskelle omaa puikkoaan. Tee nauhakavennusta joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 4 silmukkaa. Katkaise lanka ja päättele.

Ronsu tehdään lopuksi silmukoita jäljentäen kirjomalla. Ruutupiirros